Väistöjumppailua

Sunnuntaina mun piti ratsastaa Nata tosi kevyesti, sillä lauantain kisat aivan varmasti väsyttivät hevosta vielä.

Mahdollisesti saatoin unohtaa, että viime kerrasta, kun tehtiin ihan perusjuttuja, oli suunnilleen viikko, joten oikeastaan mikään ei toiminut kovin hyvin.

Sunnuntai tosiaan oli taas se kisojen jälkeinen päivä, jolloin joko kaikki menee putkeen tai sitten ei mikään. Alkuun Natan ratsastus tuntui tuolta jälkimmäiseltä - ihan sama mitä tein, homma tuntui leviävän käsiin. Asetukset, taivutukset tai siirtymiset eivät onnistuneet, ravi oli kiireistä eikä muutenkaan mitään parasta mahdollista ja laukassa hevonen lähti, kuin telkkä pöntöstä. Jarrutusmatka oli lähempänä kierrosta kentän ympäri, kuin sitä muutamaa askelta, mitä se on parhaimmillaan ollut. Tässä vaiheessa teki mieli hakata päätä seinään.

Lähdin kuitenkin yrittämään jonkunlaista väistötehtävää, sillä halusin saada Natan jumppailtua mahdollisimman hyvin. Tein väistöjä molemmille pitkille sivuille, uralle ja pois uralta. Alkuunhan tämä ei tietenkään onnistunut, sillä en saanut pohkeita yhtään läpi. Pidätteetkään eivät toimineet kovin hyvin, joten edellytykset väistöjen tekemiselle eivät ehkä olleet parhaat mahdolliset. Halusin kuitenkin, että tällä kertaa tulee tehtyä muutakin, kuin ympyröitä, joten jatkoin väistöjen tekemistä, vaikkei alku sujunutkaan kovin hyvin.

Muutaman toiston jälkeen Nata alkoi kuuntelemaan pohjetta selvästi paremmin, ja sain sen myös astumaan käynnissä vähän ristiin myös hankalampaan suuntaan. Aloin ottaa väistöpätkien väliin ravissa voltteja, jotta sain Nataa asettumaan ja taipumaan paremmin. Alkuun ongelmana oli se, että varsinkin vasemmalle hevonen taipui pelkästään kaulastaan, oikealle puolestaan sain pyytää melko paljon. Vähitellen tämäkin parantui, ja myös raviaskel ihan yleisesti lähti paranemaan letkeämmäksi ja hevonen rentoutui.

Loppuun tein vielä pari raviväistöä molempiin suuntiin, ja yllätyksekseni mulle hankalampaan suuntaan saatiin paljon parempia väistöpätkiä, kuin helpompaan. Raviväistöt menivät muutenkin tosi hyvin! Alkuun mentiin vinossa ihan jokaiseen mahdolliseen suuntaan, mutta loppua kohden hevonen suoristui ja väistöt sekä käynnissä että ravissa helpottuivat, vaikka mun oma ratsastus ei ehkä ollut parasta mahdollista. Olin kuitenkin siihen tyytyväinen, että alun jännittymisestä yms. huolimatta tekeminen parani loppua kohden ihan huomattavasti. 

Nata myös rentoutui pätkittäin käynnissä tosi kivaksi. Ravissa puolestaan hevonen ei jaksanut liikkua ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mikä nyt toisaalta oli ihan ymmmärrettävääkin, ja siksi teinkin raviväistöjä vain pari toistoa per suunta. Vaikka liikutuksesta tulikin suunniteltua rankempi, oli kyllä hienoa huomata, miten tyytyväisenä Nata pärski loppukäynneissä ja miten itsellekin tuli hyvä mieli siitä, että vaikka päivä ei ollut paras mahdollinen kummallakaan, pätkittäin sujui silti tosi kivasti.

Sellainen oli siis meidän sunnuntai. Kaiken kaikkiaan olen taas tosi tyytyväinen ratsastukseen, vaikka alku ei sujunutkaan kovin hyvin. Pakko myöntää, että mun käsitys "hyvästä" ja "huonosta" päivästä on muuttunut nyt viimeisen puolen vuoden aikana ihan huomattavasti - huono päivä ei nimittäin tarkoita enää sitä, että mistään ei tulisi mitään. Vaikka alkuun niin olisikin, kuten tänään oli, joskus huonoinakin päivinä loppujen lopuksi voidaan saada jopa hyviä pätkiä. Vai onko se silloin sittenkään huono päivä? Tätäkin voisi pohtia ihan loputtomasti... :D

~ Omppu