Mä yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada kirjoitettua jotain järkevää, sillä materiaalia mulla todellakin olisi.
Natsku on ollut mun pienen "hengähdystauon", josta on ehkä tulossa kohta puoliin enemmänkin juttua tänne, jälkeen ihan mieletön. Ensin sunnuntaina menin sileällä itsenäisesti ihan perusjuttuja, tyyliin siirtymisiä ympyrällä, ja hevonen oli tosi rento ja kiva, isoimmat ongelmat oli lähinnä siinä, että Nata valui liian pitkäksi ja etupainoiseksi. Maanantainakin mulla oli alla aivan mielettömän kiva hevonen estetunnilla, jonka selässä oli samanlainen turvallinen fiilis, kuin viikko aiemmin. Sitä ennen yhtä "vaivattomalta" hyppääminen oli tuntunut ehkä meidän ekalla estetunnilla ja jossain rataharjoituksissa pätkittäin, tai ainakaan kovin usein niin hyvää fiilistä mulle ei ole estetunneista jäänyt.
Sunnuntaina kenttä oli tosi märkä, ja oikeastaan vain keskiympyrällä pystyi ratsastamaan, joten sittenhän yritettiin tehdä hommia keskiympyrältä. Kahden vapaapäivän jäljiltä Nata oli alkuun vähän turhankin herkkis, mutta yllättävän nopeasti sain sen rauhoittumaan ja keskittymään, ja kieltämättä siinä vaiheessa olin aika onnellinen siitä, että ei-niin-kivasta säästä huolimatta sinne hevosen selkään oli yksinkertaisesti ollut pakko päästä. Nata liikkui tosi kivasti rentona, kuunteli pidätettä ja pohjetta hyvin, ja toimi muutenkin hyvin.
Yksi yksittäinen asia, mikä on pakko nostaa esiin, on harjoitusravi. Tietenkin tuli niitä pätkiä, kun tuntui, että lensin vähintään Kuuhun ja takaisin, mutta huomattavasti vähemmän, kuin niitä pätkiä, kun oikeasti pystyin istumaan. Laukat nyt oli vähän mitä oli, himmailla piti ihan huomattavasti, että tilanne pysyi edes melkein hallinnassa, mutta ravi laukan jälkeen oli alkuverkkaa lukuunottamatta sen verran rauhallista, että siellä pystyi istumaan.
Sunnuntaista jäi siis hyvä fiilis, mutta maanantain estetuntia jännitin suhteellisen paljon, enkä oikeastaan tiedä edes, miksi. Alkuun taas ravailtiin ja laukkailtiin itsenäisesti, ja Nata tuntui ihan superhyvältä! Ei paljoa tarvinnut herkistellä, vähän kun itse päästi ohjasta ja puristi pohkeella, paineltiin menemään ihan suhteellisen haipakkaakin pitkillä sivuilla.
Ensimmäinen tehtävä oli ravivoltti, missä oli kolme puomia. Koska Nata toimi ravissa tosi kivasti, tämä onnistui melkein heti aika kivasti molempiin suuntiin, mitä nyt ratsastaja tuijotteli taas maata tai hevosen niskaa. Kuitenkin jarrut ja kaasu toimi ravissakin, mikä ei aina ole ollut estetunneilla mikään itsestäänselvyys.
Kun voltit oli tehty oikeaan kierrokseen, tultiin tehtävää, jossa pitkällä sivulla oli kaksi puomikasaa ja yksi yksittäinen maapuomi niin, että puomikasojen väli oli 9 metriä eli kaksi laukka-askelta ja toisen puomikasan ja yksittäisen puomin väli 3 metriä (eli innariväli). Alkuun tultiin pari kertaa ekalle puomikasalle vähän mielenkiintoisessa tahdissa, mutta kun tajusin, että pidätteiden käyttö ei ole kiellettyä, vaikka puomikasojen välissä mun pitikin antaa Natan vaan laukata, onnistui tämäkin.
Puomikasojen jälkeen tehtiin volttia vasempaan kierrokseen ravissa, ja se onnistui tosiaan ihan kivasti. Tämän jälkeen jälkimmäinen puomikasa nostettiin okseriksi, jonka takapuomi oli ehkä 60cm korkeudella. Kun vaan muistin antaa Natan laukata puomikasan ja okserin välissä, ei sekään tuottanut mitään ongelmia. Tultiin sama tehtävä vielä niin, että ensimmäinen puomikasa nostettiin ristikoksi ja okseri oli n. 70cm. Vaikka sinänsähän 70cm ei Natalle tunnu missään, ratsastaja kehitteli jonkunasteista paniikkia jo tässä vaiheessa.
Kuitenkin tämäkin sujui ihan hyvin, mitä nyt mä ehkä aavistuksen jännitin enkä välttämättä hengittänyt. Ilmeisesti sen verran hyvin meni kuitenkin, että Anne nosti estettä vielä sen verran, että isoimmillaan hypättiin jotain suunnilleen 80cm mun äärimmäisen epätarkan, hevosen selästä suoritetun mittausoperaation mukaan. Tietysti tämä aiheutti taas aivan täydellisen halvaantumisen (ja maailman epävireisimmän Tuiki Tuiki Tähtösen laulamisen, kun piti kuulemma laulaa :D), mutta yli päästiin kai ihan kunnialla, mitä nyt tyylikkäässä ristilaukassa tultiin esteeltä alas.
Kaiken kaikkiaan jäi älyttömän mahtava fiilis! Nata toimi hyvin ja päästiin hyppäämän vähän isompaakin, enkä mä ollut lainkaan niin hukassa, kuin esim. ennen Luvian estekisoja, kun taidettiin isoimmillaan hypätä sitä 80cm. Nyt vaan kun kuski lakkaisi jännittämästä heti, kun pitäisi jostain tikuista päästä yli, niin kyllä meidänkin hyppäämisestä voisi ihan siedettävän näköistäkin tulla. Nyt olisi ihan liikaa motivaatiota päästä kisaamaan... :D
~ Omppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti