Kesäkuun alun kuulumiset

Että tota mitenkäs se blogin päivittely?

Kuten joku on Instagramista saattanut huomata, blogin hiljaisuudesta huolimatta me ollaan treenattu ja mä olen keräillyt ajatuksiani ihan useampaankin kertaan loman alkamisen jälkeen. Yksinkertaisesti väsyttää niin järkyttävästi, että kun illalla pääsee kotiin, ei vain enää kykene saamaan Bloggeria auki ja järkevää tekstiä aikaiseksi. Nyt siis yritetään - siitäkin huolimatta, että huominen herätys lähestyy uhkaavasti.

Sunnuntaina olin tosiaan Salossa tiimiläisten mukana estekisoissa kameran kanssa, ja totta kai mun 40-150mm objektiivi otti ja levisi luokkien välissä. Mitenkäs muutenkaan, eihän se toki kotona olisi voinutkaan missään tapauksessa hajota. Vähän kyllä kieltämättä ärsytti, mutta suht pitkään olinkin jo katsellut tuota 75-300mm putkea ja säästänyt rahaa, joten tähän väliin olikin hyvä sitten käyttää ne omat säästöt ja ostaa tuo objektiivi. Ja onhan sillä vähän erilaista kuvatakin, pakko myöntää.

Maanantaina oli estetunti, jota kuvaa ehkä riittävästi yksi lause; "Siitä ei puhuta". Onnistuneita asioita oli, no, nopeasti mietittynä oikeastaan mikään ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla, vaan vedettiin aika komeasti riman ali ihan jokaisella mahdollisella tavalla. Tuli joo ihan kivojakin hyppyjä, ja loppuverkkaravit ravailtiin aika kivasti, ja siihen se sitten jäikin.

Tiistaina menin aika kevyesti ilman satulaa, eikä Nata ollut erityisen kiva silloinkaan, vaan ihan perusavuista keskusteltiin koko ratsastus. Ei ollut myöskään toisaalta mun paras päivä, mutta silti yleensä ilman satulaa ollaan silti päästy huomattavasti paremmalla fiiliksellä loppuverkkailemaan, kuin nyt. Oikeastaan mä en muista kunnolla edes, mikä tiistaina meni vikaan, mutta siitä olen aivan satavarma, ettei silloinkaan juuri mikään onnistunut.

Keskiviikkona oli koulutunti. Alkuverkkailin itsenäisesti, ja jatkettiin alkuviikon "kun mikään ei toimi"- teemalla. Tunti itsessään meni kuitenkin tosi hyvin, kun opeteltiin istumaan harjoitusravissa ja mä oikeasti pystyin istumaan muutaman pätkän aika hyvinkin. Nata toimi tosi kivasti, laukat pyöri hyvin, ravi oli rentoa ja käynti nyt oli mitä oli. Keskiviikkoon olin kuitenkin tosi tyytyväinen, joten päätin jatkaa saman tehtävän jumppaamista torstaina.

Torstaina tuuli vielä vähän keskiviikkoa enemmän, ja se on ehkä osasyy siihen, että verkka meni taas vaihteeksi aivan penkin alle. Laukassa Nata kuskasi mua, kuin märkää rättiä pitkin kenttää, enkä mä oikeastaan pystynyt nätisti vaikuttamaan suuntaan  enkä vauhtiin, ja jos Lehmän ympyrälle sainkin väännettyä, niin kumpaankaan suuntaan ei varmasti asetuttu, ja jos vähän pohkeella pyysin, hevonen ampaisi eteenpäin järkyttävää vauhtia. Loppujen lopuksi jouduttiin laukkaamaan verkatkin asetus ulospäin ympyrällä, koska se oli suunnilleen ainoa tapa, millä mulla pysyi hevonen yhtään hallinnassa.

Kuitenkin loppujen lopuksi saatiin taas oikein kivoja ravipätkiä, Nata toimi hyvin ja pysyi pätkittäin rentonakin. Laukat eivät menneet ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta loppua kohden sain Natan sentään laukassa vähän paremmin avuille. Oikea laukka, mikä normaalisti on paljon hankalampaa, onnistui paljon vasenta paremmin. Ihan hyvä fiilis jäi torstaistakin, vaikka alku oli taas jotain aika kamalaa.

Viikonloppu mulla meneekin taas kisahoitajana/kuvaajana Urjalassa. Aikaisista aamuista ja pitkistä matkoista huolimatta nuo kisareissut ovat jotain ihan parasta. Jos joku haluaa kuvia nähdä, Team TRB:n Facebook-sivuille niitä varmaan ensimmäisenä päivitetään... ;)

Alla on muuten kollaasi siitä, miten me ollaan Natan kanssa kehitytty. Vaikka välillä tuntuu, ettei mistään tule mitään, on näissä 9.4 ja 29.5 otetuissa kuvissa kuitenkin aika iso ero... :D

~ Omppu