perjantai 12. kesäkuuta 2015

Uusi tuttavuus Kössi (ja jäykkä Dolli)

Nyt tekisi mieli huutaa niin, että kuuluisi Helsinkiin asti.

"On se kyl aika jäykkä. Ja se on jo tunnin menny, et ei se näytä vertyvän. Käy kattomas, ketä siel olis vapaana, semmosia millä sä voit mennä."

Hehheh. Hehhehheh. Kerrassaan hupaisaa. Fiilis hipoo kattoa.

"Nelli, Ruut, Aku, Taalia, Matti."
"Vaihtaiskohan joku siihen Ruuttiin kun sen olis hyvä liikkua?"
"Mä voin kysyä."

Kössin ratsastaja vaihtoi ponia, joten pääsin sitten testaamaan tuota mahtavan mahan omistavaa poniherraa.

Yhden kaverini ottama kuva Kössistä
Niin, palataan siihen aamutuntiin. Verkkailtiin normaalisti, ensin jalustimet jalassa ja sen jälkeen ilman, kuten nykyään joka viikko. Tällä kertaa verkka oli suhteellisen lyhyt, ennen kuin lähdettiin tulemaan puomeja ja hyppäämään. Jo tämän lyhyen verkan aikana kuitenkin ehti huomaamaan, ettei kaikki ole niin, kuin pitäisi.

Dolli jyräsi menemään, toisaalta pohje ei mennyt läpi, poni oli tahmea eikä taipunut, mutta toisaalta myöskään pidätteeseen en saanut reaktiota. Raippa oli yhtä tyhjän kanssa. Ei siinä mitään, laukka nousi ja näin, mutta se tuntui väärältä. Alkuun ajattelin sen vertyvän ja innostuvan kyllä, mutta ilman jalustimia ravissa ja laukassa aloin jo arvella, että nyt joku on enemmän pielessä. Dollin takajalat, varsinkin vasen, tuntuivat jäykiltä ravissa. Toiseen kierrokseen laukka oli selvästi huonompaa kuin toiseen. Titta ei kuitenkaan sanonut mitään, joten ajattelin kuvittelevani jäykkyyden.

Hypyt eivät olleet hyviä. Ne tuntuivat lähtevän ihmeellisistä paikoista ja ihmeellisellä tavalla, ne tuntuivat kulmikkailta ja kamalilta. Dolli ei yhtään innostunut esteistä, vaan sain puskea sitä eteenpäin niin paljon, kuin ponia voi joutua puskemaan. Hypyt tuntuivat samalta, kuin helmikuun estekisoissa, mikä ei sekään luvannut mitään hyvää. Dolli tuntui pysähtyvän ennen hyppyä ja hyvällä lähestymiselläkin kielsi kai kerran vai pari. Mutta kun se ei kiellä.

Hälytyskellojen olisi pitänyt soida viimeistään tässä kohtaa. Vaan ei. Tyhmä minä, kun lähdin ponilla hyppäämään vielä enemmän. Tultiin tosiaan ristikoita ja puomeja, lähinnä suoria linjoja. Dollin laukka oli koko tunnin ajan tosi vetelää. Jossain kohtaa tultiin maapuomi - ristikko-okseri- linjaa, ristikko-okseri oli ehkä kuudenkympin kieppeillä. Dolli hyppäsi yllättävän hyvin, ottaen huomioon, että oli oikeasti kipeä.

Ja sitten sitä okseria nostettiin, takapuomi oli ehkä 60-70cm. Sanoin, etten uskalla, en halunnut. Kuitenkin pian löysin itseni lähestymästä okseria Dollilla löysässä laukassa, peläten samalla, millainen loikka esteelle tulee, kun en saa laukkaan yhtään napakkuutta. Ja aivan oikein, kamala jänisloikka, jollaisia Dolli ei normaalisti tee, sieltä tulikin. Ihmetyksekseni pysyin kyydissä, mutten mitenkään mahtavalla tyylillä. Tähän sitten lopeteltiin hyppääminen, lyhyen loppuverkan jälkeen vietiin hevoset talliin.

Kuva on viime viikolta

Illalla tosiaan käytiin Tanjan kanssa postauksen alussa ollut keskustelu. Kun sitten Kössin ratsastaja vaihtoi ponia, löysin itseni illalla Kössin selästä.

Kössihän on pienehkö, Taalian (?) kokoluokkaa oleva poni, jonka maha on vähintään kokoa XXL. Poni haluaa liikkua ja pyrkii eteenpäin reippaasti, huono tasapaino laukassa, esteillä tämä hauska tapaus on vielä epävarma, mutta koska meillä oli luvassa ihan perus koulutunti, olin jopa vähän innoissani Kössistä (vaikka samalla kettuuntunut siitä, että Dolli oli jäykkä).

Alkukäynneissä yritin tottua Kössin pieneen ja töpöttävään askeleeseen. Poni vaikutti ihan mukavalta, ja kulki suunnilleen oikealla reitillä, kun siirryttiin uran sisäpuolelle ihan kävelemään ja ratsastamaan kulmia. Toiseen suuntaan tehtävä onnistui selvästi paremmin kuin toiseen, poni kuitenkin vaikutti tosi mukavalta jo käynnissä.

Raviin siirryttäessä mun ensimmäinen reaktio oli ratsastaa ravia eteen- ja ylöspäin, sillä Kössin ravi tuntuu kerta kaikkiaan säälittävältä. Jossain kohtaa kysyin, ravaako Kössi edes lainkaan, ja Tanja totesi, että kyllä ravaa ja ihan hyvin ravaakin. Kössin ravi oli siis ehkä maailman tasaisinta, helppo istua mutta mua helppo keventää. Kumpparien ansiosta pikkuponi meni siis suunnilleen oikein päin.  Ravailtiin maapuomin yli, ja Kössi tuntui yllättävän keskittyneeltä jo tosi helpoissakin tehtävissä, kuten juuri tuo puomi tai ihan tavallinen voltti.

Nostettiin edelleen uran sisäpuolella kulkien laukka, laukaten ensin aina yksi pitkä sivu kerrallaan. Ihan laukkojen alussa Kössi pelästyi vähän kissaa kentän kulmassa, mutta rauhoituttuaan laukkasi tosi hyvin. Laukasta raviin siirtäminen oli toiseen suuntaan hankalaa, toiseen laukkaa piti vähän puskea eteenpäin. Ravi laukan jälkeenkin oli ihanan rauhallista, ei mitään viittä kierrosta kenttää ympäri sata lasissa.

Tämän jälkeen taidettiin siirtyä pääty-ympyröille. Ensin käveltiin, sitten ravailtiin ja lopuksi laukattiin. Ympyrällä huomasi selvästi Kössin paremman ja huonomman puolen eron, huonompaan laukkaa piti vähän ratsastaakin, kun taas parempaan Kössi liikkui todella hyvin omalla moottorilla. Olin tosi yllättynyt ponin yritteliäisyydestä. Tunnin jälkeen, vaikkei mitään kovin rankkaa tehtykään, Kössi oli ihan hengästynyt, eihän sen kunto ihan parhain mahdollinen ole.

Vaikka olen esim. Taalialle melko pitkä, Kössi on paljon rotevampi, kuin Taalia, ihan siis ilman tuota jumalattoman kokoista mahaakin. Kössin kanssa mun jalat tuli aika lailla oikeaan kohtaan, joten ratsastaminen tällä pienellä pullaponilla oli yllättävän helppoa ihan jo senkin puolesta, ettei musta tuntunut siltä, että poni romahtaa mun alle.

Kössi oli siis aivan super uusi tuttavuus! Toivottavasti Dolli nyt paranee eikä rasitu leirikesän takia ihan kohtuuttomasti, vaikka nyt on sentään toinenkin poni, jolla on kiva ratsastaa (Dollin lisäksi siis). Ensi viikosta en ole edes aivan varma, onko tunteja, sillä on aluekisaviikonloppu. Kuitenkin, toisaalta olen tosi tyytyväinen Kössiin, mutta eihän fiilis katossa ole Dollin takia. Kössi kuitenkin teki vähän saman, kuin Taalia vuosi sitten, eli auttoi saaman uudelleen kiinni ratsastuksen mielekkyydestä. Innolla odotan seuraavaa ratsastusta tällä poniherralla (joka on oikeasti mulle kyllä melkein liian pieni) ♥

~ Omppu

2 kommenttia:

  1. Tiedän, että dolli on sulle tosi tärkeä, mutta voiskohan olla mahdollista että oot ns. "kyllästynyt" aina menemään samalla ponilla? Vaikka se poni onkin kiva ratsastaessa, mutta ei silti jaksais mennä aina samalla..
    Mulla itsellä on käynyt näin, jonka takia olenkin vaihdellut nyt lähiaikoina poneja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta olen miettinyt tuota, mutta en itse asiassa usko :) Kuitenkin menen muillakin poneilla melko paljon, olen tässä alkukesällä ja keväällä mennyt koulua oikeastaan aika paljon muillakin. Kuitenkin allekirjoitan ihan täysin tuon, että vaikka poni olisi kuinka kiva, ei ehkä aina jaksaisi mennä sillä samalla (eri asia olisi, jos olisi oma hevonen ja voisi ratsastaa vaihtelevammin erilaisia asioita), varsinkin, jos sillä on ns "huonompi kausi" menossa. Dollin jäykkyyteen löytyi kuitenkin syy, huono satula, joten satula matkaa ensi viikolla topattavaksi, tämän jälkeen ponin ratsastettavuus (toivottavasti ja todennäköisesti) paranee :)

      ~ Omppu

      Poista