maanantai 13. heinäkuuta 2015

Maastoesteillä (+ riimulla pitkästä aikaa)

Ekaa kertaa maastoesteillä, mitä väliä, vaikka ne olivatkin pieniä eikä me hypätty mitään "oikeita" maastoesteitä, mutta oli ne kuitenkin jo askel eteepäin. Seuraavalla kerralla, kun mulla on hevonen, johon luotan vähän enemmän, mä hyppään sen penkin.


Tosiaan, kuten kuvasta ehkä voikin päätellä, sunnuntaina suunnatessani tallille, sain taas aihetta muistuttaa itselleni, että hengittääkin pitäisi, sillä listassahan luki kohdallani Taalia. Todellakin karmi, mutta ajattelin, että kentällä näytti olevan pari helppoa linjaa, ja ensimmäinen ryhmä hyppäsi maastoesteitä - meidän siis piti pysyä visusti kentän aitojen sisäpuolella. Ei siis mitään hätää, en voi pudota puskaan, jos ollaan kentällä.


Ja sitten mulle kerrotaan, että mekin hypätään maastoesteitä. Vähän aikaa siinä mietin, että mitäs nyt tehdään - otetaan raippa, laitetaan hanskat käteen, turvaliivi päälle ja kypärä päähän. Kävellään kentälle, kiristetään satulavyö, säädetään jalustimet ja noustaan selkään. Hengitetään. Lähdetään kävelemään.



Eikä mennyt kauaakaan, kun löysin itseni sinkoilemasta laukassa pitkin kenttää. Kyllä, mä pyysin laukkaa - ja laukkaa myös sain. Jossain määrin olin hämmästynyt, mietin, pitäisikö ottaa vähän kiinni - mutta miksi? Kyllä se aitaa päin pysähtyy. Taalia todella laukkasi. Se oli samanlainen, kuin viime kesänä. Nousin kevyeen istuntaan ja nauroin, annoin ponin laukata ja edetä. Kun se kerrankin niin teki, en mä halunnut alkaa nyppimään siltä vauhtia pois.



Tunti itsessäänhän meni ihan superisti. Poni oli tosi kiva, liikkui eteenpäin, ratkaisi useammankin hypyn kamikazeloikalla, ei hyppäämällä läheltä, vaan lähtemällä kaukaa. Se oli samanlainen, kuin viime kesänä. Se asettui ja taipui, kääntyi ja liikkui. Se ei vääntänyt vastaan, se toimi. Yksinkertaisesti Taalia oli aivan super, meni kaikesta yli (paitsi pellon ja kentän välisellä pikkutiellä olevasta 50-60cm esteestä, jossa oli muurinpätkät, se kierrettiin pellon kautta, vaikka miten ratsastin esteelle). Aivan super fiilis jäi!

Tässä kohtaa ollaan jo tultu pellosta takaisin esteen eteen tutkimaan tätä hurrrjan pelottavaa estettä

Taalian kanssa ei ole pitkään aikaan juurikaan synkannut, ja nyt, kun sieltä tuli se kaivattu onnistuminen. Vaikka Taalia ei aina ollut ihan täysin avuilla, vaikka jarrut oli vähän hukassa, vaikka kerran meinasin pudotakin, vaikka yhdestä esteestä ei päästy lainkaan yli, Taalia oli yksinkertaisesti super. Mä en tiedä, vaihtaisinko tuon tunnin maastoesteisiin Dollilla, sillä yksi kaivattu onnistuminen Taalian kanssa, kun menen sillä aika lailla viimeisiä aikoja, jättää ponista paremmat muistot, kuin ne tapellut tunnit. Tähän olisi hyvä lopettaa ihan todella, sillä poni meni niin hyvin.

Näin tyylikkäästi meinaat pudota, mutta jollain tavalla saat kerättyä itsesi...






Se on vaan aivan älyttömän hieno poni, kun olisi ratsastaja, joka saisi sen menemään noin myös kentän aitojen sisäpuolella. Superhyvä fiilis jäi siis tunnista, jota äiti tosiaan oli kuvaamassa. Kuvia onkin siis aika runsaasti, mistä olen tosi iloinen. Taalia vaan oli ihan käsittämättömän mahtava, se tuntui ihan yhtä hyvältä, kuin viime kesänä. Kun laukkasin sen kanssa isolla kentällä, tuli ihan samanlainen fiilis, kuin vuosi sitten, kun menin Taalialla. Se oli yhtä innoissaan ja otti vauhtia jopa puomeista.



Illalla puolestaan mentiin tuntia aikaisemmin jatkotunnille, sillä meidän tunnilla olisi ollut vain kaksi. Niinpä siis luotin, ettei tehdä mitään kovin hankalaa, ja kävinkin kysymässä, voinko mennä riimulla ilman satulaa. Sain luvan mennä niin, ja niin suuntasin tunnille jälleen kerran ilman "kunnollisia" varusteita.


Iltatunnista en muista juuri muuta, kuin että Dolli toimi suht hyvin ja että laukoissa koitti ainakin jossain kohdassa vetää päätä alas, mutta aika hyvin sain sen silti laukkaamaan eteenpäin pää ylhäällä. Kuvat saakin tästäkin tunnista kertoa enemmän, nämä kuvat on ottanut Sanni. Poni oli hyvin rentona ja oli ihan mahtava, tästä oli vaan superkivaa aloittaa leiriviikko. Oli myös tosi kivaa saada pitkästä aikaa materiaalia riimulla ratsastuksista, kiitos paljon siis Sanni! :)



Mua todella naurattaa se, miten pieneltä näytän näissä kuvissa. Dollin säkäkorkeus on arvioitu olevan n. 145cm ja mä olen lähes 170cm pitkä. Nämä kuvat ei vaan kaikki näytä ihan siltä, joten mä en usko, että mä todella olisin Dollille liian iso, vaikka joku niin on sanonutkin. Kyllä mä ihan selvästi huomaan, kun menen esim. Taalialla, miten mm. pohkeiden käyttäminen hankaloituu, kun poni on liian pieni, mutta isommallakaan hevosella se ei tunnu sen helpommalta, kuin Dollin kanssa.



Tästä postauksesta tuli aika paljon kuvapainotteisempi, mutta se tuskin haittaa... Pientä vaihtelua siihen ainaiseen tekstinpaljouteen ja käytettyihin kuviin, jotka ovat jokaisessa postauksessa. Leiripostaus tulee heti, kun saan sen kirjoitettua, samoin korvaustuntipostaukset, valmennuspostaus ja leirin jälkeisen sunnuntain tuntipostaus. Koitan julkaista postaukset suunnilleen siinä järjestyksessä, missä asiat oikeasti tapahtuivatkin, sillä niin uusia postauksia voi mahdollisesti olla helpompi ymmärtää...



~ Omppu


5 kommenttia:

  1. Ihanaa että tuli onnistuminen ja positiivinen postaus! :)

    VastaaPoista
  2. Ethän Taalialle näytä erityisen isolta, toisella vuokrausleirilläkin noin 175-180cm pitkä (mun arvion mukaan) meni Taalialla. Itsekin olen aika pitkä ja tallilla jolla käyn on aivan ihana pikkuponi jolla aloitin ratsastuksen 150 cm pitkänä ja alan olemaan ponille liian pitkä ja kun pidän ponista todella paljon niin se ei kyllä ole maailman mahtavin tunne kun ei saa mennä kuin harvoin omalla lempiponilla :(. Mutta mukavaa kun Taalialla pääsit pitkästä aikaa menemään :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla muidenkin mielipiteitä! :) Mulle on aika monet sanoneet, että ei se niin pahalta näytä, kuin musta tuntuu, mutta silti vaan tuntuu, että poni romahtaa alle ja pohkeet on väärässä paikassa ja mä vaan heilun siellä selässä. On tosi harmittavaa, kun oma lempiponi jää liian pieneksi, mullekin on niin käynyt :/ Kiva, että voit sentään vielä joskus mennä lempiponillasi, ja vaikka et sillä voisi jossain vaiheessa enää ratsastaa, voithan aina harjailla ja rapsutella sitä. Ihan varmasti löydät sitten joskus vielä ihanan isomman hevosen / ponin, jolla voit mennä, kun ihan kokonaan kasvat liian pitkäksi lempiponillesi. Paljon ihania hetkiä ja onnistuneita ratsastuksia teille :)
      ~ Omppu

      Poista
    2. Samoin sulle ja Taaliallekin (sekä muille lempiponeillesi)! :) Itse asiassa olen jo löytänyt tallilta jolla käyn useammankin mukavan ponin/hevosen, jolla voin ratsastaa kokoni ja tasoni puolesta ja sinäkin varmasti löydät jos/kun kasvat Dollille tai Taalialle liian isoksi (ainakin Pompei ja Floris vaikuttaa tosi kivoilta mitä niitä tunnen). :)

      Poista