Puoli vuotta

Mun piti tehdä video mun ja Natan ensimmäisestä puolesta vuodesta. En edes aloittanut sen videon kokoamista, koska en yksinkertaisesti tajunnut ennen kesäkuun 26. päivää, että Nata on oikeasti ollut mulla jo puoli vuotta. Vaikka oikeastihan puoli vuotta on ihan naurettavan lyhyt aika, mutta siihenkin mahtuu paljon asioita.

Eka kuukausi(?) taidettiin aika pitkälti kävellä ja tutustua ihan rauhassa. Nata marssi mun yli ihan reippaasti ja kuskasi mua narunjatkeena pitkin tallia, ja maastakäsittelyjuttuja yritettiinkin harjoitella. Helmikuussa päästiin jo ravailemaan ja kai laukkailemaankin kentällä, ekat hypyt otettiin maaliskuussa.

Maalis- tai huhtikuussa päästiin treenaamaan enemmän. Kesäkuun alussa kentän kunto rajoitti treenailuja, mutta silloin yritettiin pyöriä ympyrällä siellä, missä pystyi ratsastamaan. Treenattu ollaan, samoin maastoiltu ja höntsäilty. Ollaan menty ilman satulaa kentällä ja maastossa, sekä kerran kentällä riimulla. Maastossa ollaan käyty muutenkin irrottelemassa, samoin rannassa - laukattu niin kovaa, kuin hevonen haluaa mennä, pitkin hiekkasuoraa rannalla.

Nyt me ollaan kisattu 1-tasolla helppoa beetä ja 60cm, tosin tästäkin onnistuttiin ottamaan hylätty, koska unohdin radan. Kotona ollaan hypätty isoimmillaan 80cm, mutta mitään korkeushyppykisoja me ei kuitenkaan harrasteta. Kisoissa ollaan käyty hyvällä fiiliksellä, ei hampaat irvessä vääntämässä. Vaikka mä jännitän, pikku hiljaa sinne radalle meneminen on ehkä helpompaa.

Enää Nata ei kävele mun yli ihan niin päättäväisesti, kuin alkuun. Nyt me harjoitellaan itseasiassa lastaamista, missä riittää vielä hurjasti työtä, vaikka ollaan me jo siitä maaliskuun yrityksestä parannettukin.

Kaiken kaikkiaan mulla on takana varmaan hevostelullisesti paras puoli vuotta, mitä mä pystyn kuvittelemaan. Mä en olisi vuosi sitten uskonut, jos mulle olisi kerrottu, että vuoden kuluttua mulla on oma hevonen. Mä olen niin kiitollinen mun vanhemmille ja mun valmentajalle - ilman teitä mulla ei olisi hevosta ♥

~ Omppu

Kuvapostaus: Ruotsi 14.5 - 21.5

Pari viikkoa sitten olin viikon Ruotsissa koulumme Erasmus projektista. Pakko sanoa, että tämä viikko oli aivan huippukiva, ja vaikka joitakin kommelluksia sattuikin, meillä oli todella hauskaa! Asuin koko viikon isäntäperheessä, joka oli huippukiva ja tuli taas vähän puheltua ruotsiakin. Näiden paikkojen (skogskyrkogården, vanha kaupunki ja drottingholmin linna) tuli myös vierailtua Grönalundissa ja pohjoismaiden suurimmassa Mall- kauppakeskuksessa. Pakko sanoa, että Tukholma on oikeasti aika kiva paikka, vaikka siellä on tultukkin useasti käytyä!

~ Amppa

Suunnitelmia kesälle

Miltä tulee näyttämään mun kesäni 2016?

Osaan jo etukäteen sanoa, että tulen viettämään paljon aikaa kesästäni treenaamassa, metsässä juoksentelemassa, eksyilemässä ja kisoissa ympäri Suomea. Ns. tavoitteena pyrin kesän aikana pitämään kehittymistä syksyn isoimpiin kisoihin ja hyvää suoritusta kesänkin kisoista. Tällä kertaa en yritä päästä aina sieltä mistä aita on matalin, vaan oikeasti yrittää tosissani.

Tottakai kesästäni tulee löytymään hevostelua, tallilla pyörimistä niin kuvaamassa kuin vain hengaamassa kavereitten seurana. Se, että kuinka paljon pääsen ratsastamaan, ei ole aivan varmaa, koska luultavasti en enää kovin kauaa käy Pontsoa ja muita vuokraamassa. Tähän on monia syitä, eikä tämäkään päätös ole loppuun asti sinetöity. Ehkä liikuttelen Pontsoa ja muita, tai sitten etsin jostakin hieman rauhallisemman paikan. Ratsastamaan kuitenkin yritän mahdollisimman paljon päästä! Kesän loppupuolelta tulee jälleen löytymään leiri Sammiin, joten ainakin viimeistään sitten siellä.

Aivan varmasti tulen viettämään mahdollisimman paljon aikaa myös kavereideni kanssa reissailemassa, rannalla, kaupungilla, telttailemassa, chillaamassa ja nauttimassa kesästä. Mulla on jo jonkin verran suunnitelmia reissuihin, mutta katsotaan, katsotaan. Tänä vuonna myös tein Summer bucketlistin, mutta tälläkertaa en julkaise sitä tänne, sillä viime vuonna idean toteutus hieman epäonnistui. Viisaampana ja helpommalla itseni päästämällä tälläkertaa pidän sen vihkoni sisällä.
Ehkä loppukesästä tulette kuulemaan, kuinka kävi.

Tottakai kesällä yritän pitää blogiakin omaltakin osaltani hengissä! Bloggaus ja kuulumisien päivittely tuskin tulee siis unohtumaan, vaikka mahdollisimman vähän pyrin sisällä koneen ääressä istumaan. Tänä kesänä aijon mennä ja tehdä, enkä homehtua kotona. Kesäloma on vain kerran vuodessa! Kamera luultavasti tulee kulkemaan mukana paikasta toiseen ja tietenkin puhelimessakin on ihan suhteellisen ok kamera, että kuulumisia pyrin aina kirjoittelemaan kun aikaa ja intoa löytyy.

Hyvää kesää kaikille!

~ Amppa

Kohta on kesä!

Mitä sä odotat kesältä 2016?

Mä odotan itseni ylittämistä, uusia kavereita, onnistumisia, kisaratoja, valmennuksia, kuvausreissuja, rantamaastoja, laukkailua rannalla ja vatsalihasten rääkkäämistä ilman satulaa. Odotan ikimuistoista partioleiriä (Roihu 2016) ja mahdollisuutta tutustua siellä niin moniin samanhenkisiin ihmisiin. Odotan tallilla vietettyjä päiviä - ja miksei öitäkin. Odotan riimulla ratsastelua, valmennuksia, joiden jälkeen tuntee todella ratsastaneensa, ja irrottelua maastossa. Odotan hevosten uittoreissuja ja maastoilua ilman satulaa. Odotan kaverien kanssa ajan viettämistä niin tallilla kuin muuallakin. Odotan lämpimiä ilmoja, iltoja hyvän kirjan kanssa parvekkeella ja pyöräilyreissuja. Odotan kevättodistuksen saamista varmaan enemmän kuin minään aikaisempana vuonna - tänä kesänä en jää kotiin istumaan tietokoneen tai puhelimen ääreen, vaan oikeasti teen asioita. Riittävän monta kesää on mennyt miettiessä, että "sitten jos" tai "sitten kun". Tänä kesänä teen ne asiat "nyt". GoPro kulkee mukana, samoin puhelin ja kamerakin, joten veikkaan, että tästä kesästä voi tulla blogin kannalta mun osaltani blogihistorian paras. Mä odotan unohtumatonta kesää - ja tänä vuonna mä aion todella tehdä asioita, jotta mun kesästä tulee unohtumaton.


~ Omppu

Tampereen hevosmessut (2/2)

Tässä toisessa Tampereen hevosmessuja käsittelevässä postauksessa esittelen oikeastaan kaikki hevosmessujen ostokset.

Messuista on kulunut jo toista viikkoa, en ole itse lainkaan tyytyväinen tämän videon editointiin enkä muutenkaan ole niin vakuuttunut tästä videosta, mutta silti päätin nyt kuitenkin jonkunlaisena heikkona hetkenäni sen julkaista. Editointivaiheessa unohdin laittaa ne kuvat tuohon videoon, mitä mun piti, ja leikkaus ei mennyt ihan putkeen, eli jos lauseet alkavat tai loppuvat vähän ihmeellisesti tai selitän ihan puutaheinää, älkää ihmetelkö... :D Voin kertoa, että seuraavalla kerralla, kun kuvaan videon, jossa puhun kameralle, tulee aihe olemaan aivan erilainen, ja mulla onkin sitä varten jo itseasiassa jonkunlainen suunnitelma, mutta se vaatii vielä hiomista, ennen kuin mitään rupean kuvaamaan.

~ Omppu

Kevät juttuja ja koulukiemuroita

En muista, milloin olen tehnyt tällästä kuulumispostausta viimeksi, mutta tässä nyt sitten sellainenkin tulee normaalin tuntihöpinän lisäksi.

Kevät on toisaalta ihanaa aikaa: aurinko alkaa pilkistelemään ja näyttäytymään vähän useammin, ei ole enää kylmä ja kentätkin alkaa pysymään ihan siedettävässä kunnossa. Maaliskuu meni käytännössä hurahtaen, mutta mieltä ainakin piristi loppujenkin lumien sulaminen ja plusasteiden pysyminen. Maaliskuussa pakkautui kaiken riparimerkkien kalastelun, koulukiireiden ja muiden pakollisten juttujen takia vuokraukset jäämään todella vähäisiksi, ehkä kerran ehdittiin naamamme tuollakin tallilla näyttämään. Toivottavasti kyydit ja aikataulut kohtaisivat paremmin nyt huhtikuussa, kun pyörälläkin tarkenee tallille sujahtaa.

Kesäkesä - tule jo!

Jos alku vuosi on kiireinen, huhti-toukokuussa kiireen ja menojen määrä moninkertaistuu ainakin itselläni. Mulla nimittäin alkaa suunnistuksessa kisakausi, joka tarkoittaa melkein joka viikonloppu jossain päin Suomea metsissä seikkailemista. Kisakausi tietenkin edellyttää iltarasteilla käymistä ja muutenkin suunnistukseen panostamista, mitä olen melkein koko talvenkin yrittänyt tehdä. Ja kun puhutaan aktiivisesta harjoittelusta koulun ohella, aikaa tallilla käymiseen ei löydy pakollisten juttujen lisäksi kovin paljoa. Mutta koska täyshevosihmisenä mun on pakko päästä tallille, yritän kalastaa aikaa sillekkin. Tällä voisin oikeastaan selittää sen, että nyt keväällä mulla saattaa kestää postauksissa/niitä ei tule kovin usein. Mutta katsotaan, katsotaan...

Ja kun ryhdytään puhumaan kevään merkityksestä koulun kannalta, ekana itselleni tulee mieleen ainakin stressi. Koska tunnollisen oppilaan pää käskee panostaa kouluun, niihin miljoonaan kokeeseen ja testiin, koulu tuottaa helposti päänvaivaa varsinkin näin keväisin. Tottakai niillä, ketkä ovat panostaneet kouluun jo läpi vuoden ei ole mitään ongelmaa tämän asian kanssa....

Fiilistely kuva ihanasta auringonlaskusta...

Jotta ei mentäisi ihan negatiivisella asenteella, onhan keväässä paljon hyvääkin! Hyvänä esimerkkinä valon määrän lisääntyminen. On ihan älyttömän ihanaa mennä ratsastustunnille puol seiskalta ja hoitaa hevonen tunnin jälkeen vielä suht valosalla. Ylipäätään tallille voi mennä ja ratsastaa paljon myöhempään, koska ei tarvitse miettiä pimeän tuloa. Tämä on ihan huippu kiva juttu, ja toivottavasti auttaa myös mua ja Lauraa sumplimaan heppojen liikuttelemaan lähdöissä. Lisäksi ei saa tietenkään unohtaa lämpöä. Ai vitsin kun on ihanaa jättää toppatakki kotiin ja lähteä ohuemman kanssa liikkeelle. Ratsastaminenkin onnistuu lämpiminä päivinä pelkällä hupparilla, mikä on oikeasti ihan super ihanaa! Ja tottakai kevään jälkeen tuleva kesä häämöttää jo todella lähellä...

Tämän selostuksen tointti on nyt kuitenkin se, että minä itse täällä ruudun takana olen aivan äärettömän innoissani keväästä, mutta samalla kauhuissani. Liian monta juttua ja reissua tuntuu kaatuvan samaan aikaan niskaan, mutta ehkä niistäkin selvitään. Ainahan niistä on selvitty, eiks joo? Ja jotta tämä postaus ei menisi ihan epämääräiseksi höpinäksi, jaan teille vielä muutamat fiilikset viime viikon koulutunnilta, josta tosiaan päätin jättää oman postauksen kirjoittamatta.

Tässä kuva viime keväältä koulukisoista.
Mulla on ollut mielessä vähän sellasta ajatusta, että jos nyt keväällä koulukisat tulee, niihin todennäköisesti olisin menossa :)

Viime torstaina menin Rassella äärettömän pitkästä aikaa. Oli ihan kiva kyllä ratsastaa tälläkin kaverilla, vaikka tunti ei mennyt ratsastajan puolesta kovinkaan hyvin. Jos Poppiksen kanssa sujui hyvin, tuolloin möhlin jälleen tavallista enemmän eri asioissa. Tunnilla tehtiin lävistäjiä kumpaankin suuntaan tiimalasi tyylillä ja yritettiin saada hevonen hyvin kontrolliin ja avuille. Lävistäjissä ei oikeastaan ollut mitään ongelmaa, mutta mulla oli alkutunnista jotenkin kummallisesti toinen jalustin toista pitempi, joten painopisteeni oli kokoajan todella paljon oikealla. Korjasin tottakai jalustimen, mutta silti koko tunnin sain huomautteluja oikealle kallistuvasta istunnasta.

Lävistäjien keskellä tehtiin neljän askeleen käyntiin siirtymisiä, joissa ei oikeastaan ollut juuri mitään ongelmaa. Ne tehtiin ravista ja niiden jälkeen piti saada hevonen ponnistamaan takaisin raviin. Rasse oli todella hyvin kuulolla, enkä paljoa joutunut pyytämään, että hevonen siirtyikin jo käynnistä raviin. Tämän tehtävän jälkeen tultiin vielä lävistäjiä laukassa. Nostot onnistuivat itseasiassa ihan hyvin, vähän tuli laukka välillä liian myöhään, mutta selviydyttiin kuitenkin ihan hyvin näistäkin jutuista.

Tunnila ongelmana olin oikeastaan minä ja mun istuntani. Rassen kanssa oltiin ihan sulasa sovussa ja tehtävät yms. onnistuivat ihan ok, vaikka keikuin miten sattuu.

Tiedän, erittäin sekava postaus, mutta toivottavasti joku edes tajusi asian pointin :) Kesää odotellen!

~ Amppa

Miten niin osaan ratsastaa?

Otsikkona tämän viikon fiilis ratsastuksien jälkeen.

Tiistaina monen viikon (sanottaisiinko vaikka ihan suoraan kuukauden) tauon jälkeen käytiin Lauran kanssa liikuttelemassa Umorea ja Paavoa. Pelättiin vähän kentän puolesta, mutta onneksi sinä päivänä satoi jonkin verran uutta lunta. Lämpötila oli juuri ja juuri nollan pinnassa, ja vaikka ehdittiinkin varautua suuriin tilsoihin, niitä ei tullut oikeastaan juuri ollenkaan.

Mä en edes muista, millon oon Upilla viimeksi ratsastanut, mutta olihan se ihan kivaa vaihtelua mennä tälläkin kaverilla. Meinattiin ensin, jos kenttä olisi ollut kamalassa kunnossa, niin mennä maastoilemaan, mutta päästiinkin menemään kentällä ihan kunnolla. Yritin tehdä Upin kanssa oikeastaan ihan vaan perus juttuja ja saada herraa rentoutumaan ja liikkumaan sieltä takapäästäkin. Alkusöhläilyjen jälkeen ruuna tuntui pätkittäin ihan mukavalta, mutta muuten meidän meno ei oikein sujunut.

Paavo

Ratsastin paljon ympyröitä niillä alueilla, joilla hevoselta ei tuntunut lähtevän jalat alta. Meinaan koskemattoman lumen alta löytyi yllättävän paljon jäisiä alueita, joita yriteltiin Lauran kanssa sitten parhaamme mukaan vältellä. Kenttä oli muuten siinä kunnossa, että pystyin pyytämään Upilta ihan kunnollista ravia ja laukkaa. Ravissa yritin hakea rentoutta ja siirtymisillä takajalkoja, jotka olivat pätkittäin ihan hyvin mukana. Laukassa oli hiukan hakemista rytmin suhteen, mutta ihan hyvin sekin lähti rullaamaan. Tein paljon laukkasiirtymisiä eri askellajeista ja Upi oli oikeastaan ihan hyvin kuulolla kokoajan. Tosin sitä fiilistä, mitä lähdin hakemaan, en saanut ja se vähän jäi kaivelemaan. Suhteellisen tyytyväinen olin kuitenkin siinä mielessä, että en tosiaan ollut pitkään aikaan tälläkään hevosella mennyt, joten Umoren ratsastus oli vähän hakusessa. Ehkä ensi kerralla sitten paremmin...

Nämä kuvat ovat estetunnilta Hapsun kanssa.

Torstaina pääsin pitkästä aikaa tunnille. Meillä oli onneksi koulua ja mulla ratsuna huippukiva Hapsu, joka ei tosin torstaina ollut kovin kiva. Kun lähdettiin tunnin alussa puhumaan pohkeenväistöistä, olin aika innoissani. Hapsu tuntui tunnin alussa tosi tahmealta, vaikka ravi olikin aika hyvää. Hevonen oli tosi hyvin kuulolla, kun lähdettiin tekemään väistöjä kulmasta keskelle. Väistöissä ei tosiaan ollut mitään vikaa, ja kun hevonenkin lämpesi, uskalsin vaatia hieman enemmän tempoa.

Meidän ongelmamme nimi oli laukka. Eihän siinä mitään, kyllähän se hevonen oli ihan innoissaan sitä laukkaa nostamassa, mutta ongelmana oli että mistä se nostetaan ja milloin. Ja siinä asiassa olimme Hapsun kanssa todellakin eri mieltä. Harjoitusravissa tehtävän reipastempoisen pohkeenväistön jälkeen piti keskeltä kahta puomia nostaa vastalaukka. Hapsu kävi kierroksilla heti kun hidastin harjoitusraviin ja lähdin pyytämään pohkeenväistöä. Tästä seurasi se, että hevonen pääsi ennakoimaan  ja nostamaan laukkaa vähän milloin itse halusi. Me siis vähän niinkuin mentiin Hapsun pään mukaan, ennenkuin tajusin olla tarkempi hidastamisen kanssa.

Pienen tappelun jälkeen, sain  nostettua laukkaa itse, siitä paikasta mistä halusinkin, eikä Hapsu päässyt itse ennakoimaan paikkaa. Raviväistö tosin näytti enemmän sipsutukselta, mutta runsaiden pidätteiden avulla sain Hapsua rauhoittumaan. Itse laukassa ei ollut mitään, Hapsu tuntui todella mukavalta ja eteni.

Toisessa suunnassa meitä kohtasi jälleen sama ongelma. Tosin tällä kertaa mua neuvottiin ratsastamaan väistö kevyessä ravissa ja vasta ennen nostoa istumaan alas. Tällä taktiikalla oli helpompi vaikuttaa hevoseen hidastavasti, eikä Hapsu päässyt niin helposti ennakoimaan. Seuraavana ongelmana oli saada Hapsu unohtamaan laukan nostamiseen, siitä mistä oltiin edellisessä tehtävässä se nostettu. Samasta kohdasta meinaan piti tehdä väistö takaisin uralle, jonka jälkeen kevyesti nostaa myötälaukka ja laukata toiseen päätyyn. Oltiin usein siinä tilanteessa, että Hapsu ennakoi ja nosti itse laukan. Jouduin hidastamaan todella vahvasti, että hevonen jäi kuuntelemaan nimenomaan minua.

Onelmana tässä oli oikeastaan vain se, että en kertonut Hapsulle oikeissa kohdissa ja tarpeeksi usein, että nyt ei laukata. Kunhan tein mahdollisimman usein pidätteitä ja hidastin istunnalla, päästiin tekemään molempiin suuntiin ihan kivat väistöt. Jälkimmäisen väistön jälkeen nostettavan laukan kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Hapsu laukkasi todella hyvin myös takaosastaan ja tuntui mukavalta selkään.

Laukkaongelman lisäksi meillä oli Hapsun kanssa vähän muitakin ongelmia. Kuten se, että tulin pohkeen kanssa korjaamaan aina välillä vähän turhan vahvana, jolloin reaktiokin oli sen mukainen. Välillä Hapsu meni todellakin kuolaimen alle, enkä silloin oikein päässyt vaikuttamaan Hapsuun mitenkään. Tämän ansiosta ajauduttiin liian lähelle Poitsua, jolle Hapsu mielellään irvisteli, eikä hevonen tietenkään reagoinut pohkeisiini millään tavalla, koska oli kuolaimen alla. Onneksi mitään härdelliä ei tästä syntynyt, mutta pitää ensikerralla muistaa pysyä Hapsun kanssa kaukana Poitsusta ja muista, sekä pitää hevonen niin, ettei se pääse heti ensimmäisenä valumaan kuolaimen alle. Tunnista ei jäänyt oikein hyvä fiilis. Tuntui, kuin en osaisi oikeasti ratsastaa, varsinkaan kun kyse oli Hapsusta. Ehkä se kahden viikon tauko oli tehnyt tehtävänsä.

Ensi viikolla ilmeisesti päästään hyppäämään (en ole tietenkään sataprosenttisen varma...). En tiedä kenellä haluaisin hypätä (enkä oikein odota tuntia innoissani, pikemminkin kauhuissani), mutta viime viikon tunnin perusteella en Hapsulla välttämättä haluaisi hypätä. Sen verran hevonen pääsi juoksemaan alta, että jos ei nyt sitten kuitenkaan tämän kanssa esteille.


~ Amppa

Uusi vuosi, uudet tavoitteet

Mitä vuodelle 2016?

Tälle vuodelle en halua tällä kertaa asettaa mitään tarkoin suunniteltuja ja pohdittuja tavoitteita. Edistymiseni ja kilpailemiseni ei ole, eikä varmaan koskaan tule olemaankaan kovinkaan tavoitteellista, joten tämän ajatuksen pohjalta ajattelin jättää ns. tarkat tavoitteet kokonaan pois.

Tänä vuonna toivon, että pääsen ratsastamaan ja puuhailemaan hevosten kanssa mahdollisimman paljon, vaikka syksy olikin koulun painostuksen alla vähän sellainen sun tälläinen, mutta toivottavasti tästä keväästä tulee paljon parempi. Pontsoa ja muita hevosia tullaan Lauran kanssa vuokraamaan silloin kun ehdimme ja saamme aikataulut hitsautumaan yhteen. Kyytien puolesta saamme aika paljon helpoitusta sitten kun saan kesällä alleni joko skootterin tai mopon, saa nähdä kumman, mutta kuitenkin. Muusta hevosten kanssa puuhailusta toivottavasti voin välillä vähän enemmänkin teille kertoa/kuvata videota. 

Tunneilla jatkan syksyn tapaan aivan normaalisti, vaikka sieltä suunnasta ette olekkaan postauksia pitkään aikaan saaneet. Muutama viikko sitten olin tosiaan koulutunnilla, jolla lähinnä kerrattiin perusasioita kovan pakkasen ja energisten hevosten vuoksi, mutta sen jälkeen en ole sairastelun ja koulujuttujen vuoksi tunneille päässyt. Tämän vuoksi tämä postailu aiheesta x ja y on vähän jäänyt, kun sinne hevosen selkään en oikeasti ole pitkään aikaan päässyt. Toivottavasti tämä tilanne muuttuu ensi viikolla!

Tunneilla haluan kehittyä rentouden ja oman harmonian hevosen kanssa löytämisessä. Haluan käydä tunneilla, joilla saan kerättyä mahdollisimman paljon tietoa itseeni, uusia neuvoja ja tilanteita, sekä tietenkin oppia virheistä. En mennä tunnille sillä ajatuksella, että "mennäänpäs nyt sitten vähän höntsäilemään sinne sun tänne" vaan oikeasti tietää mitä ollaan tekemässä. Syksyllä huomasin ainakin antavani aivan liian helposti periksi joidenkin hevosten kanssa, koska yksinkertaisesti usko siihen mitä teen ja että oikeasti osaan tehdä jotain, loppui. Tästä asiasta en ole sen pahemmin tänne blogiin avautunut, mutta voisin melkeimpä tehdä asiasta ihan omankin postauksen. 

Jos nyt sitten kevään aikana satun löytämään jonkun mukavan hevosen kanssa yhteisen sävelen niin kouluratsastuksessa tai esteiden puolella, voin ehkä jossain vaiheessa ajatella harjoituskisoja. Esteissä pistäydyn mieluiten vieläkin 40-50cm luokassa. 60cm ei ole vielä mun juttuni, enkä sitä korkeutta ole hypännyt pitkään aikaan, mutta tähän asiaan perehdyn mielummin enemmän keväällä. Koulupuolella pyrin ratsastamaan raviohjelman sijasta HeC: n jos vain suinkin on mahdollista. Uskon, että selviän siitä ihan hyvin, sillä olisin voinut sen ratsastaa jo ihan hyvin keväälläkin, mutta jännitys taisi viedä voiton. Jos siis tämän kevään aikana yksiinkään kisoihin nenääni pistän, nämä ovat ne luokat joita voisin mahdollisesti yrittää. Se, että kenellä on vielä suuri arvoitus.

Mitäs sitten Pontson kanssa? Rentouden ja yhteisen rennon mielen hakemista. Yritän ehkä päästä Pontson kanssa tunnille, mutta se saattaa jälleen jäädä vain yritykseksi. Innostuin viimeksi ruunaa vuokratessani pohkeenväistöistä, jotka loppujen lopuksi onnistuivat todella hyvin, joten ajattelin yrittää tänä vuonna edistyä niissä. Vaikka mun ei pitänyt itselleni sen kummempia tavoitteita asettaa, Pontson kanssa yritän saada tehtyä kunnollisen ravipohkeenväistön tämän vuoden aikana! Tärkeänä Pontson kanssa puuhailun ajatuksena voisi olla myös se takajalkojen löytyminen. Pohkeenväistön avulla ne takajalat saa hurjan hyvin mukaan, mutta muuten me puskutetaan etupäävoimalla menemään. Tähän pitäisi ehkä saada jonkin näköinen muutos!

Muiden hevosten kanssa haluan maastoilla mahdollisimman paljon! Ja ylipäätänsäkkin, se jäi viime vuonna todella vähäiseksi, mutta jos sitten tämä vuonna innostuttaisiin samoilemaan metsissä ja pikkuteillä vähän enemmänkin.

Ylipäätänsä siis toivon tästä vuodesta tulevan hyvä. Nyt tammikuussa en ole kuin kerran päässyt ratsastamaan, mutta toivottavasti tämäkin tilanne muuttuu pian kun pääsen terveitten kirjoihin ja normaaliin rytmiin taas mukaan! Toivon myös, että jaksatte tänäkin vuonna lukea niitä surkeita tekstisekamelskoja kuin hieman panostetumpiakin ajatuspostauksia, joita yritän kiireen keskellä kirjoittaa. Tiedän, että mun postauksieni aiheet eivät ehkä ole kaikista kiinnostavimmasta päästä, enkä osaa kirjoittaa kovin luovasti, mutta toivon silti, että jaksatte vaivautua niitäkin lukemaan. Kun ylipäätänsä ehdin ajatuksiani jakamaan :)

~ Amppa

Terveiset napapiirin toiselta puolelta!

Tuurini mukaisesti reissun ajankohta osuikin juuri kaikista kylmimmälle mahdolliselle viikolle. Toisena tämän vuoden päivänä meidän automme starttasi kohti pohjoista, jonne ajomatka kesti noin. 13 tuntia. Ei siis ollut todellakaan mikään lyhyt autossa istuminen! Onneksi koko päivän kestänyt istuminen parilla ruoka/tankkaus/jalkojen venyttely -tauolla varustettuna päättyi onnellisesti puoli kymmenen aikaan illalla. Lauantaina pakkasta ei ollut vielä paljoa mitää, eikä oikein luntakaan, ennenkuin päästiin Oulun ohi. Mutta lauhan sunnuntain jälkeen alkoi lämpömittarin tasainen laskeminen. Maanantaina pakkasta ei ollut kuin lähemmäs kahtakymmentä, joten tarkeni vielä ihan mainiosti lasketella ja ulkoilla. Tiistaina lämpömittari oli jo -25 astetta, mutta ei sekään runsaan pukeutumisen ansiosta tuntunut missään, kunnes päästiin keskiviikkoon ja viimeiseen mäkipäivään. Keskiviikkona mittarissa komeilivat -30 astetta, joka nousi aavistuksen iltaa kohti. Kyllä silloinkin lasketella juuri ja juuri pystyi, vaikka lasit sattuivatkin menemään vähän väliä jäähän. Torstaina meidän asunnossamme lämpötila ei laskenut -37 asteesta enempää, mutta jossain oli ilmeisesti mittarissa ollut jopa -39,5!

Sunnuntaina aloitettiin reissu lumikenkäilyllä, jolloin käytiin kääntymässä Kuertunturin päällä.

Ylläksellä vierailussa on aina jokin vetoava viehättävyys. Siellä on kauniit maisemat, suuret tunturit, lunta, poroja, suuri kaksiosainen laskettelu/hiihtokeskus, hienot latuverkostot ja kaikkea muuta mukavaa. Tosin tähän aikaan vuodesta pohjoisessa on kaamosaika, joka tarkoittaa sitä, että päivän pituus on vain puolitoista tuntia (en oo tästä aivan sataprosenttisen varma). Tämän vuoksi meillä oli muutamanakin päivänä aika kiire mäkeen, että päästiin laskemaan niitä ei-valaistuja rinteitä valoisalla.

Perjantaina käytiin shoppailun jälkeen tutustumassa poroihin, joita en ole siis kunnolla koskaan nähnyt. Pakko sanoa, että nämä otukset olivat aivan mahdottoman suloisia! Ihastuin näihin suuresti ja räpsin sitä mukaan aivan liikaa kivoja kuvia. Yksi erittäin rohkea kaveri tuli ilmeisesti hieman nälkäisenä tekemään meihin ihmisiin tuttavuutta ja antoi rapsuttaa kaulastaan.

Meidän uusi utelias ystävämme

~ Amppa

Ilotulitteiden räiskettä

Ehdottoman ylivoimaisesti suosikkikuvani

Tämäkin oli pakko tänne jakaa.. Yritin kuvata pihatulta jollain ihan ihmeellisillä säädöillä ja lopputuloksena oli tämä erikoinen sekamelska.

Tuntuu oudolta sanoa, että nyt on jo tosiaan vuosi 2016. Mulla on suuria ja vähemmän suurempia suunnitelmia juuri vaihtuneelle vuodelle. Niistä ehkä kuulettekin sitten myöhemmin lisää. Mutta nyt tämä tyyppi palaa pakkaamaan kamojaan kasaan, sillä huomenna meidän auto ottaa suunnan kohti Ylläs-tunturia! Musta siis tuskin tulette taaskaan hetkeen kuulemaan sen enempää, mutta yritän reissun jälkeen jakaa loputkin rästiin jääneet postaukset ja kuvat teidän kanssanne. :)

~ Amppa