Kiitos näistä vuosista, Dolli ♥
Ehkä joku jo viime koulukisapostauksesta huomasi sen vähän korviin särähtävän pohdinnan meidän viimeisistä koulukisoista. Vähän sen postauksen julkaisemisen jälkeen tein päätöksen, joka saattaa kuulostaa hullulta, joka ei kuulosta yhtään oonamaiselta ja joka sai muutamankin ihmisen tuijottamaan mua melko oudosti. Dolli-Oona lopettaa Dollilla kisaamisen. Dolli oli mun kisaponi kaksi kautta, 2014 ja 2015, joista jälkimmäisellä meillä oli tavoitteita ja me kuuluttiin iZkuryhmään.
Koska iZkuryhmäkin loppuu, ei mulla ole mitään syytä jatkaa Dollilla kisaamista. Se on aika pieni, se on välillä tosi jäykkä ja kipeä, ja, niin ylimieliseltä, kuin se kuulostaakin, eiköhän me olla jo edetty yhdessä se matka, mitä me tullaan etenemään. Zilpalla alkaa ensi vuonna Talent Program, mutta ei mulla oikeastaan ole kiinnostusta siihen. Me saatiin marraskuun koulukisoista tulos, mihin olen tyytyväinen. Radassa oli fiilistä. Sen näki. Miksi enää jatkaa, kun tähänkin vuoteen on mahtunut useampia jaksoja, kun Dolli on ollut enemmän tai vähemmän jäykkä? Miksi rasittaa sitä enemmän? Miksei vaan todeta, että meidän tavoitteet on saavutettu?
Mä en tiedä, onko tämä luovuttamista, mutta ensi kaudelle mulla ei ole Dollin kanssa mitään tavoitteita. Menen Dollilla tunneilla sen verran, kuin voin. Kukaan ei estä mua menemästä Dollilla helppoja luokkia, jos poni on kunnossa ja oma fiilis sellainen, että nyt haluaisin mennä. Ensi kauden kaikki tavoitteet kisaradoilla on kuitenkin asetettu Selman kanssa, enkä mä millään tavalla oleta, että Dollin kanssa meitä enää juurikaan bongaisi kisoista. Meidän esteet on hypätty. Kouluaitojen sisällä saatetaan käydä, mutta pieni pessimistinen ääni nalkuttaa mun päässä, että ei. Parempi päästää kerralla irti kisa- ja valmennusponista. Ei ole pakko päästää irti lempiponista. Ei ole pakko päästää irti hoitoponista.
Mulla on useita perusteluja tehdä päätös, ja fakta on se, että vaikka miten realistisesti yritänkin blogiin kertoa heppailuistani ja muutoksista, jotka tulevat tätä blogia koskemaan, kaikkea en voi kertoa. Yksi niistä perusteluista, jotka voin kertoa, on se, että tavallaan Dollin saikkuilu on aiheuttanut mulle sen verran harmaita hiuksia kuluneen vuoden aikana, että keväästä mä muistan kahden kuukauden epätoivossa ryvetyn jakson, joka alkoi helmikuun estekisoista ja päättyi huhtikuun iZkupäivään. Jos joku käskee määrittelemään mun kuluneen ratsastusvuoden 2015;
kevät: Dolli ontuu
kesä: ei motivaatiota
syksy: Selma
talvi: väsyttää, mikään ei tunnu onnistuvan
Ylipäätään huoli ja murhe ponista, jonka asioihin ei voi juuri lainkaan vaikuttaa. Mun myös pitää opetella luopumaan. Todennäköisesti, jos Dollilla olisi toinen hoitaja, mä olisin lopettanut sen hoitamisen tässä vähän aikaa sitten. Ei siksi, ettei mulla ole motivaatiota tai ettei ponilla ole mulle väliä. Vaan siksi, että ennemmin tai myöhemmin mun pitää luopua Dollistakin kokonaan. Se ei todennäköisesti ole mun päätös, koska.
Kisaaminen Dollilla, miten tiivistetään meidän kisakausi estepuolella kevään jälkeen? Helppoja luokkia. Me mentiin ontumisen ja saikun jälkeen yksi kuudenkympin luokka. Samoissa kisoissa mentiin myös 50cm, sijoittuen. Kesällä Dolli oli taas jäykempi ja haluttomampi, tunneilla otettiin turhia kieltoja ja älyttömän huonoja hyppyjä, jotka tuntuivat samalta, kuin helmikuussa. Yhdellä estetunnilla tilanne kärjistyi siihen, että poni ei reagoinut enää juuri lainkaan pohkeeseen, raippaan tai pidätteeseen, vaan jyräsi eteenpäin tasan, miten häntä itseään huvitti. Yli mentiin kaikesta, mutta hypyt oli paikaltaan ponnistettuja eikä oikeastaan missään ollut kehumista. Illalla poni oli niin jäykkä, että se otettiin pois tunneilta.
Sen jälkeen mun piti mennä Dollilla tällä kaudella vielä parit seuraestekisat. Miten kävi? Yksissä estekisoissa mentiin 40cm. Toisiin asti ei ikinä päästy, sillä poni könkkäsi, taas. Jossain tässä vaiheessa mä rupesin miettimään, että eiköhän me Selmankin kanssa vielä päästä 40cm ratoja vieraassa paikassa. Onko kuitenkaan oikein mennä Dollilla? 40 tai 50cm luokista saatiin kyllä sijoituksia, mutta se ei tuntunut juuri miltään. Se oli liian helppoa, ja, ehkä se pitää myöntää, pieni pettymys miettiä, mitä luokkia alkuvuoden valmennuksissa mietittiin, että mä tulisin kisaamaan kesällä, mutta päälimmäisenä mielessä ei kuitenkaan ole ollut pettymys vaan huoli. Kuinka kipeä Dolli taas on?
Puomijumpassa lopettaminen ja Dollin jatkuva könkkääminen ja hyppykielto ovat myös kytköksissä toisiinsa, kuten ehkä joku on arvannutkin. Dolli oli haluton, eikä hyppääminen sillä ollut kivaa. Toinen vaihtoehto oli Taalia, kolmas hyvällä tuurilla Camu. Taalialla hyppäämisestä ei puhuta, eikä estetunnit Camunkaan kanssa aiheuttanut mitään huippufiiliksiä, vaikka hyvin menikin.
Myös puomijumpan lopettaminen ja Dollilla kisaamisen lopettaminen liittyvät toisiinsa. Mä menin Dollilla viimeiset estekisani 19.12, oman tallin keskeisten pikkukisojen 40cm luokan. Sen mä vielä voin mennä treenaamatta, ehkä pykälää isompikin olisi mennyt, mutta jos ponilla ei enää sellaisia hypätä, niin ei sitten. Vaikka Dolli olisi hyppykunnossa, mä en kuitenkaan pääsisi kehittymään esteillä käymättä puomijumpissa, joihin mä en ole palaamassa. Se ei vaan enää tuntunut omalta jutulta.
Ja kuitenkin, niin ylimieliseltä kuin se kuulostaakin, minkä verran Dollista saa enää irti? Esteillä ei enempää, kuin se taso, millä me oltiin viime keväänä. Enää ei sitäkään. Miksen jatkaisi koulupuolella? Mulla on Selma. Dolli tekee tunteja ratsastuskoulussa, eikä sillä ole yhtään liikaa vapaapäiviä. Entä minkä verran me voitaisiin päästä eteenpäin koulupuolella? Uskon, ettei niin paljoa, että siihen kannattaisi panostaa niin paljon, että hakisin Talent Programiin mukaan. Dolli on sen helppo c, mä olen sen helppo c. Dolli on kaiken lisäksi vähän siinä rajalla, onko se mulle tarpeeksi iso.
Eiköhän siinä ollut perusteluja sen verran, että jokainen vähän ymmärtää, miksi mä tein tämän päätöksen. Ensi kaudelle on kyllä suunnitelmia, mutta se pieni ja pirullinen osa minusta sanoo, että en kerro niitä, ennen kuin ne ovat ajankohtaisia, sillä kaikki on vielä epävarmaa. Ensinänkin itsekään en ole kaikesta satavarma, toiseksi liian moneen asiaan liittyy liian paljon jossittelua eikä ensi kaudelle ole tehty mitään koko kauden kattavaa suunnitelmaa tai kisakalenteria, eikä sellaisia tulla tekemäänkään. Tavallaan haluan myös säästää jotain kerrottavaa myöhemmäksikin, ja jos nämä suunnitelmat toteutuu, tulen aivan varmasti kertomaan kyllä.
Mikä fiilis mulla sitten on? Samaan aikaan iloinen, surullinen, ärsyyntynyt, helpottunut. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Päälimmäisenä on ehkä kiitollisuus kuluneista kahdesta kaudesta, jotka Dolli on ollut mun kisaponina.
Nyt mä olen sanottavani sanonut. Kiitos kaikille tämän postauksen lukeneille ja meidän kisoja ja valmennuksia täällä seuranneille. Hienot kaksi kautta takana, ensi kaudella edessä on uudet haasteet eri hevosen kanssa...
~ Omppu
kevät: Dolli ontuu
kesä: ei motivaatiota
syksy: Selma
talvi: väsyttää, mikään ei tunnu onnistuvan
Ylipäätään huoli ja murhe ponista, jonka asioihin ei voi juuri lainkaan vaikuttaa. Mun myös pitää opetella luopumaan. Todennäköisesti, jos Dollilla olisi toinen hoitaja, mä olisin lopettanut sen hoitamisen tässä vähän aikaa sitten. Ei siksi, ettei mulla ole motivaatiota tai ettei ponilla ole mulle väliä. Vaan siksi, että ennemmin tai myöhemmin mun pitää luopua Dollistakin kokonaan. Se ei todennäköisesti ole mun päätös, koska.
Kisaaminen Dollilla, miten tiivistetään meidän kisakausi estepuolella kevään jälkeen? Helppoja luokkia. Me mentiin ontumisen ja saikun jälkeen yksi kuudenkympin luokka. Samoissa kisoissa mentiin myös 50cm, sijoittuen. Kesällä Dolli oli taas jäykempi ja haluttomampi, tunneilla otettiin turhia kieltoja ja älyttömän huonoja hyppyjä, jotka tuntuivat samalta, kuin helmikuussa. Yhdellä estetunnilla tilanne kärjistyi siihen, että poni ei reagoinut enää juuri lainkaan pohkeeseen, raippaan tai pidätteeseen, vaan jyräsi eteenpäin tasan, miten häntä itseään huvitti. Yli mentiin kaikesta, mutta hypyt oli paikaltaan ponnistettuja eikä oikeastaan missään ollut kehumista. Illalla poni oli niin jäykkä, että se otettiin pois tunneilta.
Sen jälkeen mun piti mennä Dollilla tällä kaudella vielä parit seuraestekisat. Miten kävi? Yksissä estekisoissa mentiin 40cm. Toisiin asti ei ikinä päästy, sillä poni könkkäsi, taas. Jossain tässä vaiheessa mä rupesin miettimään, että eiköhän me Selmankin kanssa vielä päästä 40cm ratoja vieraassa paikassa. Onko kuitenkaan oikein mennä Dollilla? 40 tai 50cm luokista saatiin kyllä sijoituksia, mutta se ei tuntunut juuri miltään. Se oli liian helppoa, ja, ehkä se pitää myöntää, pieni pettymys miettiä, mitä luokkia alkuvuoden valmennuksissa mietittiin, että mä tulisin kisaamaan kesällä, mutta päälimmäisenä mielessä ei kuitenkaan ole ollut pettymys vaan huoli. Kuinka kipeä Dolli taas on?
Puomijumpassa lopettaminen ja Dollin jatkuva könkkääminen ja hyppykielto ovat myös kytköksissä toisiinsa, kuten ehkä joku on arvannutkin. Dolli oli haluton, eikä hyppääminen sillä ollut kivaa. Toinen vaihtoehto oli Taalia, kolmas hyvällä tuurilla Camu. Taalialla hyppäämisestä ei puhuta, eikä estetunnit Camunkaan kanssa aiheuttanut mitään huippufiiliksiä, vaikka hyvin menikin.
Myös puomijumpan lopettaminen ja Dollilla kisaamisen lopettaminen liittyvät toisiinsa. Mä menin Dollilla viimeiset estekisani 19.12, oman tallin keskeisten pikkukisojen 40cm luokan. Sen mä vielä voin mennä treenaamatta, ehkä pykälää isompikin olisi mennyt, mutta jos ponilla ei enää sellaisia hypätä, niin ei sitten. Vaikka Dolli olisi hyppykunnossa, mä en kuitenkaan pääsisi kehittymään esteillä käymättä puomijumpissa, joihin mä en ole palaamassa. Se ei vaan enää tuntunut omalta jutulta.
Ja kuitenkin, niin ylimieliseltä kuin se kuulostaakin, minkä verran Dollista saa enää irti? Esteillä ei enempää, kuin se taso, millä me oltiin viime keväänä. Enää ei sitäkään. Miksen jatkaisi koulupuolella? Mulla on Selma. Dolli tekee tunteja ratsastuskoulussa, eikä sillä ole yhtään liikaa vapaapäiviä. Entä minkä verran me voitaisiin päästä eteenpäin koulupuolella? Uskon, ettei niin paljoa, että siihen kannattaisi panostaa niin paljon, että hakisin Talent Programiin mukaan. Dolli on sen helppo c, mä olen sen helppo c. Dolli on kaiken lisäksi vähän siinä rajalla, onko se mulle tarpeeksi iso.
Eiköhän siinä ollut perusteluja sen verran, että jokainen vähän ymmärtää, miksi mä tein tämän päätöksen. Ensi kaudelle on kyllä suunnitelmia, mutta se pieni ja pirullinen osa minusta sanoo, että en kerro niitä, ennen kuin ne ovat ajankohtaisia, sillä kaikki on vielä epävarmaa. Ensinänkin itsekään en ole kaikesta satavarma, toiseksi liian moneen asiaan liittyy liian paljon jossittelua eikä ensi kaudelle ole tehty mitään koko kauden kattavaa suunnitelmaa tai kisakalenteria, eikä sellaisia tulla tekemäänkään. Tavallaan haluan myös säästää jotain kerrottavaa myöhemmäksikin, ja jos nämä suunnitelmat toteutuu, tulen aivan varmasti kertomaan kyllä.
Mikä fiilis mulla sitten on? Samaan aikaan iloinen, surullinen, ärsyyntynyt, helpottunut. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Päälimmäisenä on ehkä kiitollisuus kuluneista kahdesta kaudesta, jotka Dolli on ollut mun kisaponina.
Nyt mä olen sanottavani sanonut. Kiitos kaikille tämän postauksen lukeneille ja meidän kisoja ja valmennuksia täällä seuranneille. Hienot kaksi kautta takana, ensi kaudella edessä on uudet haasteet eri hevosen kanssa...
~ Omppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti