lauantai 19. joulukuuta 2015

Pingispallo

Tiivistettynä viimeiset muutama viikko ratsastuksellisesti: pingispalloilua.


Tämän blogin hiljaisuus taisi minun puoleltani lähteä siitä, että Selmalta irtosi kenkä ja maa jäätyi. Lopputulos oli, että poni arkoi vasenta etujalkaa, tuntui jäykältä takaa ja kiukutteli satulaa laittaessa niin paljon, että muutaman kerran tuli todella mietittyä, onkohan tämä ihan turvallista. Ratsastus oli ensimmäisen viikon pelkkää jumittamista ja pukittelua, joten jonain päivänä en enää edes satuloinut ponia, vaan totesin, että nyt mennään treenaamaan maastakäsittelyjuttuja kentälle.

Maastakäsin harjoiteltiin perusasioita, kuten kävelemistä vapaana vieressä, pysähtymistä, peruutusta ja takaosan väistöä. Nämä sujuivat kohtuullisesti, joten tästä maastakäsittelykerrasta jäi ainakin minulle hyvä mieli. Tämän jälkeen työskenneltiin yhtenä päivänä maan ollessa jäässä käynnissä. Tämäkin sujui hyvin.

Muuten kenttä on ollut melko "litsläts", joten ratsastamaan on pystynyt siinä määrin, kun hevonen on mutavellissä pysynyt pystyssä, mikä meidän tapauksessa on tarkoittanut lähes normaaleja tunteja. Kerran tehtiin laukkavolttitehtävää ja kolmen tötterön pujottelua laukassa (tässä tuli siis vastalaukkapätkä), tämäkin sujui periaatteessa hyvin, mutta tunnista ei jäänyt erityisen hyvää fiilistä kumminkaan.

Nyt, kun kenkä on saatu kiinni, on poni ollut taas kuin pieni pingispallo; virtaa riittää. Maanantaina ennen kengitystä ei voitu edes ravata kentän ollessa niin kova, mutta keskiviikkona kengityksen jälkeen tuntui, että poni hyppii kohta aidoista yli. Ravissa tahtia ei löytynyt millään, laukka oli kaikkea muuta kuin hallittua ja käynnistä yritettiin hyppiä koko ajan raville. Pysähdyksessä ei maltettu puolta sekuntia kauempaa odottaa. Keskiviikon ratsastus siis oli lähinnä "ei mistään kotoisin".

Perjantaina piti olla estetunti, mutta kentän ollessa samaan aikaan pehmeä ja kova samasta kohdasta, ei hyppäämään uskallettu lähteä, eikä ratsastajan viimeisen kolmen viikon stressi, joka päätti sillä hetkellä alkaa raivostuttamaan aivan suunnattomasti olisi ehkä antanut tarpeeksi myödenkään hyppäämistä ajatellen. Siispä ensin melko pitkän juttutuokion jälkeen ravailtiin ja laukkailtiin rennosti, kierroksia nostamatta, sillä poni oli todella hyvin menossa omalla moottorilla. Pysähdyksiä otin suoraan ravista, nekin onnistuivat ihan kohtuullisesti. Oma pää sai vähän tuulettua ja sain keskittyä vaan istumiseen, sillä ihan suosiolla jätettiin kaikki ylimääräinen pyytäminen pois ja perusratsastuskin sai vähän kärsiä.

Loppujen lopuksi perjantaihin olen ihan tyytyväinen. Viimeiset muutama viikkoa ovat todella menneet rytmillä "kotiin-läksyt-tallille-kokeeseen lukemista" tai "kotiin-äkkiä tallille-koulujutut", joten blogille ei ole juuri jäänyt aikaa tai jaksamista. Ehkä tämä tästä joululoman aikana, voin aika varmasti luvata vielä yhden tai kaksi Jouluspesiaalia ennen joulua ja todennäköisesti yhden melko isotöisen videoprojektin vielä tämän vuoden puolella. Sen lisäksi yritän päästä taas normaaliin postausrytmiin, että viikottain kertoisin kuulumisia. Nyt ei vain ole ollut juuri kerrottavaa...

Zilpallakin olen käynyt vähän normaalia harvemmin. Pari kertaa ollaan hypätty meidän iltatunnilla, mulla on ollut Dolli ja ainakin välillä on ollut ihan kivaa, välillä taas ei. Koulutunnit eivät ole menneet ihan putkeen, ja estetunneillakin alkuverkka on takkuillut tosi pahasti. Pari viikkoa sitten Dolli oli kuitenkin ihana, kun lähti innostumaan jo yksittäisestä 40cm kavaletista. Kuitenkin se, että ensi kaudella me ei enää kisata, tuntuu koko ajan realistisemmalta ja realistisemmalta päätökseltä.

~ Omppu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti