Superhieno Pontso

Mikä voisi ollakkaan ärsyttävämpää kuin jäätynyt ja kova kenttä?

Jes. Ihanaa. Ulkona näyttää jo melkein talvelta. Aurinkokin on paistanut kivasti viimeisen parin päivän aikana ja siitä mekin päästiin nauttimaan tiistai iltapäivällä. Mentiin Lauran kanssa pitkästä aikaa liikuttamaan Pontsoa ja Pavea. Tosin meitä kohtasi varmasti myös monen maneesittoman tallin ongelma nimeltä jäätynyt ja kova kenttä. Kiitos näiden pakkasten kenttä oli todella muhkurainen, mutta monen edellisen ratsastajan toimesta sieltä löytyi koko kentän kiertävä pehmeä ura, jossa pystyi muutaman ravipätkänkin ottamaan. Muuten meidän askellajina pysyi käynti, jossa pyrittiin tekemään kaikkea mahdollista pohjan sallien. 

En muista edes koska olisin viimeksi ratsastanut Pontsolla nivelillä. Pontsoa ei ole todellakaan helppo pysäyttää nivelillä, koska se osaa kyllä tulla todella voimakkaaksi leuasta. Tavoitteenani olikin saada hevonen pysähtymään pelkästä pienestä pidätteestä ja istunnasta. Muiden tehtävien ohella vekslattiin tämän pysähtymisen kanssa aika paljon. Melkein joka kerta Pontso puski pidätteiden läpi, ja monen tappelun jälkeen päästiinkin lopulta siihen tilanteeseen, että hevonen pysähtyikin ihan vain kevyestä pidätteestä ja tiiviistä istunnasta. 

Suorien linjojen ratsastamisen, asetusten harjoittelun, taivuttelun ja ympyrällä pyörimisen lisäksi harjoittelin pohkeenväistöä. Pakko sanoa, että Pontso oli oikeasti aivan super! Ensimmäiset yritykset epäonnistuivat siinä mielessä, että etupää lähti todella paljon edelle, hevonen puski edelle ja takajalat jäivät laahautumaan. Lukuisien yritysten jälkeen tajusin, mitä mun pitäisi oikeatsi tehdä, jotta ne takajalatkin tulisivat mukaan. Ongelmahan oli se, että etupää liikkui liikaa edellä ja me muutenkiin edettiin todella nopeatsi. Seuraavilla kerroilla hidastin  etupäätä, toin sitä suoremmaksi ja ratsastin väistättävällä pohkeella takapäätä enemmän liikkeelle. Voitte uskoa, että oli oikeasti hieno tunne kun ne takajalatkin todella tulivat mukaan, koko takapää nousi ja väistö oli kyllä kaukana laahustamisesta.

Tämä olikin sitten ilmeisesti ainoa kerta joulukuussa kun päästiin vuokraamaan. Miksiköhän? No, syy on oikeastaan niinkin lyhyt ja ytimekäs kuin koulu. Pakko sanoa, että kahden kuukauden tauoton raataminen koulun ja kokeiden lukemisen eteen veti aikaa kaikesta muusta. Tammikuussa tilanne koulun suhteen tuskin muuttuu rauhallisempaan suuntaan, mutta toivottavasti mullekkin jäisi enemmän aikaa blogiin panostamiseen, Pontson ja muiden liikuttamiseen, urheiluun ja muuhun talleiluun.

~ Amppa