Lähti kuin telkkä pöntöstä

Mikä on pieni, valkoinen ja sinkoilee pitkin kenttää?

Selma koulutunnilla.

Tälläkään viikolla ei kukaan eksynyt kentän laidalle kameran kanssa, mikä on sinänsä harmi, sillä meistä olisi voinut saada melko koomisia tilannekuvia - laukanvaihtohyppypomppuloikka ja aitaa päin käveleminen kun eivät ehkä ole sitä, mitä koulutunnilla haetaan. Selmassa on virtaa, kuin pienessä kylässä, ja tavallaan olen ihan iloinenkin, että estetunteja ei olla uskallettu ottaa tuolla kentällä, sillä en ole lainkaan varma, että poni todellakaan tulisi esteen jälkeen enää takaisin.

Maanantaina liikutin Selman itsenäisesti. Alkuverkan (HANAA) jälkeen tein ympyräkahdeksikkoa (koska kerrankin osun itsenäisesti mennessäni tallille sellaiseen aikaan, että sain ratsastaa yksin, eli koko kenttä oli meidän käytössä) ja pysähdyksiä. Alkuun pysähdykset olivat jotain niin järkyttävää - päin aitaa, päin tolppaa, pää kiinni omaan polveen ja ties mitä muuta, että sain ponin pysähtymään edes käynnistä. Loppua kohden poni lähti kuitenkin toimimaan niin paljon paremmin, että päätin kokeilla samaa tehtävää (kahdeksikon "keskellä" pysähdys) laukassa. Ensin Selma meinasi, että hänpä vetää päänsä alas ja pukittaa, mutta kun napakasti pyysin uudestaan, vasen laukka nousi hyvin. Tunsin vastalaukat melkein heti - edistystä - eikä niitä onneksi tullut paljoa.

Paikaltankin saatiin hyviä nostoja molempiin suuntiin ja laukasta pysähdyttiin melko lyhyellä jarrutusmatkalla paikalleen, ja maltettiin vielä seisoakin. Ravista poni pysähtyi melkein pelkillä vatsalihaksilla, kun taas laukasta sai ottaa enemmän kiinni. Vaikkei mitään ihmeellistä tehty, tämänkin tehtävän kanssa vänkäämiseen meni helposti tunti, ja jos laukkaa olisi vielä enemmän haluunnut ruveta ratsastamaan, pyörittäisiin kentällä varmasti vielä ensi vuoden puolellakin. Tunnin alkuasetelmaan nähden olin siis todella tyytyväinen Selmaan.

Tiistaina puolestaan oli tunti. Mummoponi ei ollut aivan yhtä innoissaan, mutteivät alun pysähdyksen tiistainakaan olleet mitään parasta a-luokkaa. Ravisiirtymisissä sain olla alkuun todella valmiina siihen, että Selma koittaa kiskaista pään alas, mutta jo parista kerrasta se oppi, kun vähän komensin eteenpäin. Ravissa Selma oli perushyvä, vähän jännittynyt, eli parempiakin päiviä on ollut, mutta myös paljon huonommin on mennyt, jarrut toimivat huomattavasti paremmin, kuin maanantaina.

Laukannostossa olin varautunut siihen, että poni testaa taas pikkupukkeja tai muuta, mutta laukka nousikin ilman mitään vänkäämistä, myös vasen. Oikeaan laukkaan poni "lähti kuin telkkä pöntöstä" - pää ylös ja jalat viuhtoo menemään, joten hidastaminen oli ehkä vähän hankalaa. Kun Selma kuitenkin tuli jossain vaiheessa jo laukastakin kohtuullisesti takaisin, päätettiin ottaa taas laukanvaihtoharjoituksia, eli lävistäjiä ja mahdollisimman lyhyen ravipätkän kautta laukanvaihto. Selmahan tästä riemastui, eikä mennyt kauaa, kun mulla oli alla poni, jonka kanssa laukattiin vastalaukkaa vielä toisessakin päädyssä, koska vauhtia riitti turhan paljon. Jossain vaiheessa Selma teki omia hyppypomppuvaihtojaan, kun yritin hidastaa raviin.

Kun saatiin poni vähän rauhoittumaan ja parit onnistuneet vaihdot ravin kautta alle, jäin loppuverkkaamaan. Loppuverkaan löytyikin jo hyvä ravi, energinen, mutta ei kiireinen, ja poni lähti rentoutumaan paremmin niskastaan ja suustaankin. Ravien jälkeen käveltiin vielä pitkät loppukäynnit, sillä Selma hengästyi melko paljon. Tallissa ponille varusteiden riisumisen vaan kuivatusloimi niskaan, pieni kasa heinää naaman eteen ja paljon rapsutuksia, sillä loppujen lopuksi tunti meni ihan  hyvin, vaikka Selma tosiaan lähtikin ottamaan vähän kierroksia varsinkin loppua kohden.

Tällä viikolla mulla siis on ollut alla äärimmäisen energinen ja kuumuva versio Selmasta, mitäköhän ensi viikolla? Jos säät sallii, me todennäköisesti hypätään tässä lähiaikoina, saas nähdä, miten poni pysyy silloin lapasessa... ;) Tämä oli muuten jo toinen postaus tälle päivälle, toivottavasti ei haittaa.... :)

~ Omppu