perjantai 12. helmikuuta 2016

Mielipide: Apuohjat

Hevosen voi sitoa apuohjilla vaikka minkälaiseen pakettiin, mutta se ei tarkoita rehellisesti oikein päin liikkuvaa hevosta.
Olen nähnyt ja kuullut erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä apuohjista, joten tällä kertaa pohdintani kohteeksi joutuvat nuo remmit ja narut, joita näkee yllättävän paljon.



En halua esittää mitään tekopyhää hevosten suojeluspyhimystä, jonka mielestä apuohjat pitäisi kadottaa maan päältä. En siitä huolimatta pidä hevosten vetämisestä linkkuun turpa ryntäisiin liian kireillä apuohjilla. Olen valitettavan usein kuitenkin ratsastanut hevosella, jolla on parhaimmillaan ollut kahdetkin eri apuohjat enkä voi väittää, että ne ratsastuskerrat olisivat olleet missään määrin rentoja tai millään tavalla niitä apuohjattomia kertoja parempia. En ole ratsastanut kaikilla hevosilla, joilla ylipäätään olen mennyt, ikinä edes ilman apuohjia.

Dollilla käytettiin kumppareita (oikealta nimeltään kumpparit ovat ilmeisesti joustochambon). Aiemmin sillä oli sivuohjat, mutta myöhemmin ne vaihdettiin kumppareihin, koska kumpparit olivat kuulemma hevoselle kivemmat. Samoin Lyylillä. Lyyli oli ensimmäisiä Zilpan poneja, joilla sain ratsastaa ilman apuohjia, vaikka sillä niitä käytettiinkin. Silloin se tuntui vain siinä mielessä hyvältä, että "osasin ratsastaa" tarpeeksi hyvin mennäkseni ilman kumppareita tai sivuohjia.


Viime kesänä mennessäni Dollilla aloin huomata selvempää eroa ratsastettavuudessa kumppareilla ja ilman niitä. Kumppareilla Dolli ei antanut ottaa ohjia tuntumalle ollenkaan jännittymättä, mutta ilman niitä sain sitä parhaimmillaan vähän rentoutumaankin edestä. Niitä kuitenkin käytettiin selän jumppaamiseen, perustelulla, että koska saan sen liikkumaan, kumpparit jumppaavat sen selkää. En lähde spekuloimaan, miten tarpeellista kumpparien käyttö ratsastettaessa on Dollin tyylisellä ponilla, sillä siinä on puolensa ja puolensa. Dolli kuitenkin jännitti kumpparien kanssa huomattavasti enemmän, kuin ilman niitä.

Apuohjat hypätessä - enkä nyt puhu martingaalista - herättävät mielessäni lähinnä kysymyksen miksi. Kun menin estetunteja Camulla, sillä oli lähes aina sivuohjat. Sillä oli ihan erilaista hypätä yhdet rataharjoitukset ilman niitä ylimääräisiä remmejä, koko hevonen pyrki enemmän eteenpäin rennompana. Tosissaan on pakko myöntää, että ellen olisi juuri päivää-kahta ennen noita rataharjoituksia saanut itkuparkukohtausta liittyen motivaationpuutteeseen muutamasta erinäisestä syystä, olisin saattanut huomata, että Camulla oli melkein kivaa hypätä ilman sivuohjia.

Verratkaa tätä ja tuota ensimmäistä kuvaa; sama hevonen, sama ratsastaja, eri tunti. Apuhojat ovat mahdollisesti vähän eri kireyksillä eri kuvissa, mutta se ei ole pointti. Ensimmäisessä kuvassa ne eivät näytä mielestäni haittaavan, mutta tässä, kun katsoo kuolainta, sivuohja nyppää Camua aika ilkeästi suusta.
On olemassa myös hevosia, joilla olen mennyt vain apuohjilla - hyvänä esimerkkinä Roy, jolla oli kumpparit ja thiedemanit, ja Spotty, jolla oli thiedemanit. Spotty oli vähän raskas kädelle, tosin vikaa oli varmasti myös kuskin passiivisissa räpylöissä. Roy puolestaan tuntui enemmänkin apuohjissa roikkuvalta, eikä se uskaltanut hakeutua ohjan tuelle juuri lainkaan. Kaula siis oli kyllä pätkittäin kaarella, mutta oikeasti se hevonen ei ollut ohjan ja pohkeen välissä. Väittäisin, että mitä enemmän apuohjia laitetaan samalla kerralla, sitä helpompaa hevosen on käyttää itseään väärin roikkuen niissä apuohjissa.

Dolli on hyvä esimerkki siitä, kuinka hevonen voi todellakin olla täysin apuohjien varassa ratsastettessa. Se ei antanut ottaa tuntumaa jännittymättä, ja jos tuntuman lopulta sai, se oli todella kevyt ja löysä, koska hevosen suuhun kohdistui jo niin paljon painetta apuohjista. Dolli jäi helposti jyräämään apuohjia vasten, jolloin hankaloituivat ainakin jarruttaminen, kääntäminen ja väistättäminen. En väitä, etteivätkö apuohjat olisi sen selkää voineetkin jumpata, jos se olisi liikkunut kunnolla, mutta apuohjien varassa jyrääminen ei tietääkseni ole parasta mahdollista jumppaa.

Huono kuva, mutta tässä on Roy. Kaksilla apuohjilla räpiköitiin tuo tunti.
Ymmärrän teoriassa ihmisiä, jotka haluavat apuohjia käyttää, vaikka itse en kuulukaan heihin. Juoksuttaessa apuohjat ovat aivan varmasti hyvä apuväline oikein käytettynä, mutta hyvin helposti niitä tulee käyttäneeksi väärin. Valitettavan usein hevoset vain sidotaan apuohjilla pää alas / kaula kaarelle ja todetaan, että nyt se menee hyvin, vaikka todellisuudessahan tällainen toimintatapa pahimmassa tapauksessa vain pahentaa ongelmia.

Väärin käytettyjen apuohjien jälkeen seuraavaksi epämiellyttävintä ovat turhat apuohjat. Tahvelille kumpparit mahan alta niskan taakse, kun se on muutenkin etupainoinen? Ja sitten mennään muuten raviväistöä. Jyrkkää sellaista. Sain muuten istua ja kannatella hevosta, mutta juuri muuta en pystynytkään tekemään, kun kaikki energia meni siihen, että yritin pitää hevosen etuosassa edes sen verran ryhtiä, että emme kompastuisi kovin montaa kertaa. Silloin mietin todella, että oliko ne apuohjat pakko laittaa, vaikkeivät ne olleet edes kireällä. Osasyy tähän oli ilmeisesti etukenoinen ratsastaja, joka todella löysi pakon edessä kadonneet vatsalihaksensa ja alkoi käyttää niitä.

Kumpparit, ja poni jännittää.
Olen kuullut nuorilla hevosilla käytettävän apuohjia, jotta ne oppisivat liikkumaan oikein päin, enkä oikeastaan tiedä, mitä mieltä olen siitä. Olen nähnyt myös apuohjattomasti ratsuksi opetettuja nuoria (mm. Sammin Vallu ja Jolanka), mutta myös niitä, joilla apuohjat on viisivuotiaana isketty kiinni. Jos hevonen liikkuu apuohjien kanssa oikein, voisin pitää noita remmejä tähän tarkoitukseen jopa melkein hyvänä apuvälineenä, jos niitä käytettäisiin oikein ja hevosystävällisesti. Toisaalta esimerkiksi myös Vallu osasi kuusivuotiaana kulkea nätisti oikeinpäin ilman minkäänlaisia apuohjia, enkä ole kuullut tai nähnyt, että sillä olisi ikinä sellaisia käytetty.

Mikä tahansa apuohja voi olla hevoselle lähes huomaamaton, mutta mistä tahansa apuohjasta saa myös hevoselle välineen, joka satuttaa sitä. Itse olen rehellisesti sanottuna enemmän sen puolella, että apuohjia ei käytetä, mutta tapansa kullakin, enkä lähde tuomitsemaankaan sitä, että jotkut niitä haluavat käyttää. Helppohan mun on nyt sanoa, kun mulla on Nata, miettii varmasti joku. Voin todeta, että aina, kun olin esimerkiksi vuokraamassa Dollia, tai pystyin muuten asiaan vaikuttamaan, menin sillä ilman apuohjia.

Parhaita pätkiä apuohjilla Dollin kanssa. Eikä se tässäkään rento ole.
En voi siis sanoa, että pitäisin apuohjista. Ymmärrän teoriassa, jos niitä haluaa käyttää, mutta käytäntö menee yleensä eri tavalla. Apuohjat ylipäätään ovat vähän kaksipiippuinen juttu, jota voisin puida vielä monta virkettä, ja käyttää helposti tunteja aiheesta keskustelemiseen, mutta ehkä jätän tämän tällä kertaa tähän. Tämänkään postauksen aihe ei ollut kovin omaperäinen, ja samanlainen kokemus/mielipidepostaus on tulossa vielä kuolaimista. Ehkä sen jälkeen jo keksisin taas omaperäisempiä postausaiheita... Kommenteissa sana on vapaa, ovatko ajatuksenne samanlaisia, kuin minulla, vai täysin päinvastaisia? Vai jotain siitä väliltä?


Ja ilman piuhoja. Väittäisin, että tässä mennään kohtuullisen rentoina.
~ Omppu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti