torstai 25. helmikuuta 2016

Vaikeinta bloggaamisessa

Tämä postaus voi kuulostaa negatiiviselta, mutta tämän ei ole sitä tarkoitus olla.
Mä todella rakastan bloggaamista. Voisin listata siitä loputtomasti hyviä asioita.
Tällä kertaa kuitenkin ajattelin kertoa, mitä asioita pidän itse bloggaamisen vaikeimpina puolina.
Jos ajastus toimii, olen riparilla, kun tämä postaus ilmestyy blogiin, eli en pysty vastaamaan kommentteihin tms.

Postaus on kuvitettu aivan varmasi aiemminkin nähdyillä puhelinkuvilla. Talliestekisapäivältä, tämän jälkeen olen mennyt Dollilla yhden kerran ja nähnyt sen kai suunnilleen kaksi kertaa.
Omaperäisiä postausaiheita ei kasva puissa. Silloin ne eivät olisi omaperäisiä. Kaiken maailman haasteet, jotka pyörivät joka toisessa hevosblogissa ja ensimmäiset kolme kertaa niitä onkin kiva lukea, olivat viime vuonna se juttu. Jos Blogitalli olisi vielä, ja se järjestäisi Viikon blogihaasteita, saattaisin osallistua, mutta yrittäisin tehdä postauksista enemmän itseni näköisiä ja käyttää aiheita luovemmin. Vaikka loppupeleissä oli ärsyttävää, kun joka toinen blogi lukulistalla kertoi samoista asioista, ihan vain, koska viikon blogihaaste.
Postausidea voi tulla aivan koska tahansa. Koulussa kesken kokeen, kun herään keskellä yötä, kun olen kirjoittamassa toista postausta, tai vaikka kun ratsastan. Mutta hyvää postausideaa ei ikinä synny, kun sellaista yrittää miettiä ja sitä tarvitsisi. Vanhojen otsikoiden pyöritteleminen ja niistä ideoiden hakeminen tuntuu typerältä. Siksi en voi luvata postaavani vaikkapa kolme kertaa viikossa; jos minulla ei ole hyvää postausideaa vähintään kahtena päivänä, on melko vaikeaa kirjoittaa kolmea postausta. Yhden postauksen viikossa saa normaalista viikkokatsauksesta, mutta valitettavan usein sekin jää tekemättä.


Seuraava asia on materiaali. Natasta saan materiaalia lähinnä viikonloppuisin, ja viikonlopun kuvat pyörivät seuraavan viikon postauksissa. Niinpä siis toivonkin lähinnä, että viikonloppuna on hyvä ratsastus- ja kuvauskeli, jotta kuvista tulee onnistuneita ja niitä tulee paljon, jotta kuviin saa edes vähän vaihtelua. Jos huonolla kelillä otat vaikka 800 kuvaa, joista 700 ovat tärähtäneitä tms. ja lopuista sadasta suurin osa typerässä vaiheessa askelta otettuja tai vähän epätarkkoja tai typerästi valottuneita tai jotain, jäljelle jää aika pieni nippu julkaisukelpoista materiaalia.

Videot ovat asia erikseen. Minun kuvaaminani ne ovat puhelinlaatuisia. Ratsastusvideoita on ollut niin omalla kännykälläni, kuin myös äidin ja valmentajan puhelimilla kuvattuina, kameralaatuista ratsastusvideota minusta on olemassa varmaan uusimmillaan tammikuulta 2015. En voi sille mitään, että kameran videoidensiirto ei toimi, enkä haluaisi välttämättä raahata kameraa koko päivää mukana, kun taas puhelimella se käy helposti, vaikka videon laatu tästä kärsiikin. 

Kun editoin videoita, voin joko panostaa kunnolla, kuten esimerkiksi "Luovuttaja(ko?)"- videoissa, tai jättää panostamatta, kuten tuntikoosteissa. Eräs suurimpia ongelmia editoitaessa on musiikki - sen tulisi jollain tavalla sopia videoon. Hyvin harvoin löydän itse mitään järkevää, sillä en ikinä koe kuuntelemani musiikin sopivan "taustamusiikiksi". Osaa videoista en pysty katsomaan äänillä ilman suunnatonta myötähäpeää, mikä oli musiikkivalinta? Worth it estekisavideon taustalle? Sinun vuorosi loistaa rataharjoitusvideon taustalle? Milläköhän logiikalla olen tällöinkin nämä biisit valinnut? Parhaimmillaan saatan käyttää musiikkien valitsemiseen parikin päivää, vaikka lopputulos ei välttämättä siltä näytä tai kuulosta.


Tekstin laatu tuottaa toisinaan myös hankaluuksia. Puhe-, vai kirjakielellä kirjoittaminen? Tämä riippuu postauksesta, päivästä, fiiliksestä ja tunnelmasta, jonka haluan postaukseen. Vakavampi postaus tulee usein kirjoitettua kirjakielellä, mutta kevyempi hehkutuspostaus enemmän puhekielityyppisesti. Aivan kuin oikeassakin elämässä, iloisena ja hehkuttaessaan sanojaan ei asettele yhtä tarkasti.

Teksti pitäisi pitää myös omantyylisenään, eikä ottaa liikaa piirteitä toisten bloggaajien kirjoitustyyleistä, mikä on ainakin itselleni suuri haaste. Alan helposti matkimaan jonkun kirjailijan tai bloggaajan kirjoitustyyliä, mikäli pidän siitä, siksi tämänkin blogin kirjoitustapa on minun osaltani muuttunut matkan varrella paljon.

Tekstin pituuttakaan ei sovi unohtaa - parin kappaleen tekstipostaus tuntuu lukiessa liian lyhyeltä, mutta mitään romaania ei välttämättä jaksa lukea. Usein postaukseni venahtavat romaaneiksi, jos juttua riittää, ja jos ei riitä, yritän kirjoittaa vaikka vähän aiheenkin vierestä loppuun pari kappaletta, jotta teksti ei jäisi niin lyhyeksi. Hehkutuspostauksissa hehkutuspätkät tulevat silti aina ihan oikeasti siitä, mitä ajattelen - en ole hehkuttajatyyppiä oikeassa elämässä, ainakaan ilman syytä.

Kai tätä saa hehkuttaa ilman, että olen tekopirteä? Oma ryhtini on vähän mielenkiintoinen, mutta hevonen on rento.
Blogin sisältö tulisi pitää jollain asteella yhteneväisenä, mutta silti monipuolisena. Hevoset ovat kattava aihealue, joka yhdistää lähes kaikki blogin postaukset, mutta jättää silti mahdollisuuksia kirjoittaa vapaasti mielipiteitä yms. Otsikon "lifestyle" alle voi toki kirjoittaa mitä tahtoo, joten valitettavan usein lifestyleblogit menevätkin omaan makuun turhan sekaviksi. Tässä postauksessa treenataan, edellisessä meikattiin ja seuraavassa laitetaan ruokaa? Itse pidän loogisesti yhden aiheen ympärille kuroutuvasta blogista. Lifestyleblogeista en juuri ikinä onnistu löytämään tätä punaista lankaa.

Ei tästäkään ole kuin reilu kuukausi, mutta tuntuu, että ollaan jo nyt edistytty ihan älyttömästi :D
Ulkoasun tulisi herättää kiinnostusta - siksi Amppa onkin jo varmaan päälle vuoden tehnyt kaikki tämän blogin bannerit ja muokannut ulkoasut, koska omat ulkoasunmuokkaukselliset taitoni ovat olemattomat. Bannerien teko saattaa vielä onnistuakin, mutta sen yhdistäminen ulkoasuun on minulle täyttä tuskaa, ja parhaassa tapauksessa olen vain saanut Bloggerin ja tietokoneeni niin jumiin, että olen uudelleenkäynnistellyt konetta ulkoasunmuutoksen jäljiltä. Hupsis...

Blogin tulisi tiivistyä mielestäni banneriin. Niinpä siis meidänkin blogin bannerissa ovat kautta aikojen näkyneet molempien hevoselämien tärkeimmät hahmot - minun osaltani ainakin Moona, Dolli, Taalia, Selma ja tällä hetkellä Nata. Itse olen aina pitänyt bannereista, joissa näkyy jollain tavalla useampi kuva, ja meidän blogin kohdalla tämä on lähes välttämättömyys, sillä meitä kirjoittajia on melko hankala survoa samaan kuvaan varsinkaan hevosten kanssa, sen verran paljon ristiin meillä menee kaikki menot yms.


Pakko mainita, että bloggaamisen parhaita puolia ovat kirjoittaminen ja itsensä ilmaiseminen. Kirjoittaminen on minulle helppoa, ja aika kauan menee, että pystyn kenellekään puhumaan niin paljoa, kuin pystyisin kirjoittamaan. Siksi tuntuukin, että blogissa tulee välillä vahingossakin kerrottua itsestään melko paljon siihen verrattuna, mitä osaisin itseäni esitellä, jos minun pitäisi sama asia puhua.

Toinen ihana puoli bloggaamisessa ovat lukijat ja kommentit. Rakentava palaute tuntuu hyvältä, samoin kehut ja se, että joku muukin huomaa muutoksen, jonka on itse huomannut. Hienoa on myös se, että varsinkin tämän vuoden puolella kommentteja on alkanut tulla lähes jokaiseen postaukseen. Silloin tietää, että joku todella näitä juttuja jaksaa lukea, kiitos siis kaikille lukijoille ja kommentoijille! ♥


~ Omppu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti