Ystävänpäivän ratsastus

"Missä sä meet ystävänpäivänä?"
"Tallilla"

"Miks?"

"Mulla on hevonen."

Kenttä oli sunnuntaina yllättävän hyvässä kunnossa, joten tarhan siivoamisen, heinäsähläyksen ja muutaman muun erinäisen vaiheen jälkeen pääsin kuin pääsinkin ratsastamaan. Vuokraaja oli mennyt Natalla lauantaina, joten hänen jäljiltään hevonen olikin tosi kiva ratsastaa heti alusta asti. Mitään turhaa pöllöenergiaakaan ei ollut, vaikka virtaa riitti kuitenkin. Vähänkö ärsyttää, kun kelit on nyt kaikkea järkevää liikutusta vastaan ja Natan kunto on huonontunut tosi paljon muutamassa kuukaudessa, kun esim. syksyllä se ei hionnut tunnin aikana lainkaan, mutta nyt jo itsenäisten humppailuiden jälkeen se on selvästi hikinen muualtakin, kuin satulan alta. No, ehkä ilmat nyt paranisi sen verran, että ratsastelemaan pääsisi enemmänkin ja saataisiin hevosen kuntoa parannettua entiselle tasolle ja omaakin ratsastusta vähän asiallisempaan kuosiin.

Sunnuntaina alkukäyntien jälkeen lähdin melko pian ravailemaan. Natalla oli melko reippaasti virtaa, ja ravi löytyikin hyvin melkein heti, tahti oli tosin vähän kiireinen, mutta yllättävän vähän. Tein ravissa perus asetus- ja taivutusharjoituksia sekä ympyröitä ja voltteja, ajatus enemmänkin ulko-ohjalla tukemisessa kuin sisäohjassa. Ratsastuskoulussa opin ratsastamaan sisäkädellä niin vahvasti, että nyt, kun mulla on hevonen, joka jää vain roikkumaan sisäkäteen, jos sillä jää yhtään jännittämään, on ollut muutaman kerran vähän miettimistä siinä, että mitenkäs tämä toimii. Mehän ollaan tehty käyntitehtäviä myös niin, ettei mulla ole sisäohjaa lainkaan kädessä, ja ensinhän siitä ei tullut mitään, mutta parannusta on havaittavissa sentään jo. Ihan oikeasti, alkuun en saanut Nataa edes kääntymään oikeaan suuntaan niin, mutta nyt tämä käy jo kohtuullisen sujuvasti.

Ei tämäkään huonoimmasta päästä kuvista ole, mutta usein meidän ravi näyttää enemmän tältä...

... mutta kyllä sieltä pätkittäin löytyy jo aika kivaakin ravia

Hölkkäilyn jälkeen nostin laukan molempiin suuntiin muutaman kerran, ja laukkasin yleensä suunnilleen kierroksen verran, yrittäen saada lähinnä hyviä siirtymisiä molempiin suuntiin. Nata keräsi laukannostoista niin paljon virtaa, että kovin montaa ei viitsitty ottaa, joten melko pian laukkojen jälkeen jäätiinkin loppuravailemaan, hakien raviin pientä rentoutta ja eteen-alas venytystä. Mitään superybermahtavaa ravia ei tällä kertaa irronnut, mutta ihan kelvollisesti tammalla pysyi pää kuitenkin alhaalla, joten tähän oli hyvä loppukäyntien jälkeen lopettaa.

Mä en kestä sitä, miten veltot mun kädet on nykyään, huomaa eron, kun pariin kuukauteen ei ole pystytty pitämään kunnon tunteja...

Ihan kohtuullisen kivaa laukkaa Nata pyöritti sunnuntaina, vähän otti kierroksia laukannostoista...

On se hevonen super! Nyt kun vaan päästäisiin treenailemaan, että oma ratsastus paranisi, samoin Natan kunto, niin kyllä me varmaan jossain vaiheessa kevättä viitsitään jo kisaamaankin lähteä (niin joo, ja mun mielestä vielä toukokuukin on kevättä, että en tarkoita, että heti seuraaviin mahdollisiin kisoihin ollaan ryntäämässä). Kun miettii tammikuun alkua, milloin mä olin ihan hukassa Natan kanssa (no, olen mä edelleen), niin onhan kehitystä jo jonkun verran tapahtunut ihan perusasioissa. Olen oikeasti älyttömän innoissani, ja uskon, että ellei mitään yllättäviä saikkuja tms. tule, niin kyllä meidät tullaan ainakin koulupuolella näkemään kisoissa tällä kaudella. Estetuntejakin odotan tavallaan ihan älyttömästi jo! Aika on mennyt niin älyttömän nopeasti, joulusta on vasta likemmäs pari kuukautta, vaikka tuntuu, että olisin omistanut Natan ehkä pari viikkoa. :D

Loppuravit, ei ole pää luotiviivalla tms, ja ratsastajan kädet elää vähän omaa elämäänsä, mutta hevonen on ainakin rento

~ Omppu