maanantai 1. helmikuuta 2016

Mielipide: Kannukset ja raippa

Nykyään puhutaan paljon kannuksien ja raipan käytöstä.
Aion tällä postauksella avata omia mielipiteitäni aiheesta ja toivottavasti myös herättää keskustelua kommenteissa siitä, mitä mieltä te lukijat olette.

Tässä kuvassa sanosin, että en olisi raippaa tarvinnut, mutta kai se hyvä oli olla mukana. Vieraiden hevosten kanssa kysyn aina hevosen tuntevan henkilön mielipidettä, jos olen ottamassa raippaa mukaan, kannuksia ei tule koskaan laitettua ensimmäisillä kerroilla uuden hevostuttavuuden selässä.
Raipan olen saanut ensimmäistä kertaa käteeni talutustunnilla - sanoisin, että liian aikaisin, mutta toisaalta, onhan sitä opeteltava käyttämään. Raipan käytön muuhunkin, kuin pysähtyvän hevosen eteen pyytämiseen, opin ja tajusin kuitenkin suunnilleen viime talvena (vuosi sitten). Olen siis melko vahvasti sitä mieltä, että raippaa ei tarvitsisi sille talutustuntilaiselle antaa käyttöön. Villi veikkaus, että hevosetkaan eivät olisi niin turtuneita raippoihin, jos sen saisi tunnille ottaa vaikka vasta silloin, kun oma kehonhallinta sallii raipan pitämisen kädessä ilman turhaa sähläämistä sillä.

Kannuksilla puolestaan ratsastin ensimmäistä kertaa viime kesänä. Hevonen tuolloin oli Tahveli ja tilanne Zilpan Avoimien Ovien päivä, jossa iZkuryhmä mm. esitteli tallin opetushevoset. Koska Dolli oli talutusratsastuksessa, minulle osui esiteltäväksi Tahveli, tuo nimensä mukainen venyvä ja valuvaa suomenhevonen, joka todistetusti voi liikkua myös eteenpäin. Etupainoinen, pitkä ja enemmän eteenpäin ratsastettava, kuin jarruteltava malli on tosiaan siis kyseessä, kun Tahvelista puhutaan. Pienoinen jännityshän siinä iski - mä en haluasi kuitenkaan esitellä tallin tyylikkäintä kompurointia.

Vaikkei se kovin hyvin näy, esimerkiksi näissä kuvissa minulla on kannukset (huomaa kannusremmin lepattava pää). Pitkä raippakin löytyy, mutta se näkyykin selvästi kaikissa tämän kerran kuvissa. Oli positiivinen yllätys, että en saanut yhtäkään negatiivista kommenttia tänne siitä, että aloin käyttää kannuksia. Tällöin olin tosin jo käyttänyt niitä jonkun aikaa.
Tällöin ensimmäistä kertaa tuli vakavissaan puhetta kannuksista. Lainasin ponikannuksia kaveriltani, ja varovaisesti pyysin Tahvelia välillä niillä vähän skarpimmaksi, ja esittely meni, kuin menikin hyvin. Siitä huolimatta mitään kannuspakkomiellettä en tästä kehittänyt, vaan seuraavan kerran kannuksista tuli puhe likemmäs kolme viikkoa Selmalla mentyäni.

Selman kanssa kannusten käytöstä ja pitkän raipan ottamisesta mukaan, kun tallista lähti ulos, tuli rutiini. Raipan annoin yleensä alkuverkan jälkeen pois, mutta kannukset tuntuivat turvallisilta jaloissa, ja niinpä maastossa ilman raippaa / kannuksia oli aina todella outo fiilis, vaikka hevonen liikkui eteen toisinaan vähän liikaakin. Välillä oli päiviä, kun kannuksilla jouduin todella pyytämään kaikkea muuta, kuin nätisti, mutta joskus niillä ei tarvinnut, kuin vähän muistutella alkuun.

Eipä tämä ole kuvana hääppöinenkään, mutta siellä se kannus on. Samoihin aikoihin otettu kuva, kuin tuo ylempi, mahdollisesti ehkä viikon verran aikasemmin?
Sen jälkeen, kun kannusten käytöstä tuli jo jonkunlainen rutiini, menin Tahvelilla uudestaan kannuksilla, ja sainkin siitä irti melko kivaa raviväistöä. Ei sillä, todennäköisesti ilman kannuksiakin olisi mennyt hyvin, enkä tiedä, minkä verran sillä loppupeleissä oli asiaan vaikutusta. Ponitunneille en kuitenkaan saanut lupaa kannuksia ottaa edes kokeillakseni, ja niinpä jouduin marraskuun koulukisoihin lähtemään "kylmiltään" kerran radalta ulos heitettynä (en tiennyt kannuspakosta). Kisat kuitenkin menivät sillä kertaa hyvin.

Natalla en ole käyttänyt itse asiassa kannuksia enkä raippaa. Sen kanssa ei niitä tarvitse, mutta koulukisoja varten kannuksilla on tarkoitus opetella ratsastamaan, kunhan ensin opin istumaan ravissa niin, etten vahingossa töki Nataa turhaan. Tavallaan kannuspakko koulukisoissa on vähän harmi, mutta minkäs teet - pakkohan se on sääntöjä totella.

Ylpeä ratsastaja, hienosti meni, vaikka ilman harjoittelua kannuksien kanssa radalle jouduttiinkin. Tai no, olihan siinä se kaksi rataa aikaa hakea vähän tuntumaa verkassa, mutta en väitä, että se korvasi millään tavalla vaikkapa kokonaista tuntia kannuksilla. Poni ei välittänyt lainkaan, oli ehkä hiukan normaalia terävämpi, vaikka vähän taisi jo väsyttää. 
Esteillä olen tykännyt pitää lyhyttä raippaa mukana oikeastaan kaikilla, joilla olen hypännyt, mutta Nata tulee varmasti olemaan tähänkin poikkeus. Raippa kun on oikeastaan melko turha, jos pohkeet ovat kunnolla läpi ja hevonen apujen välissä. En väitä itse osaavani hevosta niin ratsastaa, mutta Nata antaa tätä niin paljon anteeksi, ettei sen kanssa ole ikinä ollut edes sellaista oloa, että olisipa raippa. Kaikella rakkaudella Selmaa kohtaan, raipan olemassaolo oli toisinaan asia, josta olin hyvin onnellinen, vaikken sitä aina tarvinnutkaan.

Raipasta ja kannuksista voi olla tosiaankin montaa mieltä. Oma näkökulmani on se, että useimmilla talleilla raippa otetaan tunnille mukaan aivan liian aikaisin, ja koska raippaa saa alkaa suhteessa käyttää niin aikaisin, kannuksista tulee aremmille ratsastajille "mörkö" ja rohkeammille ratsastajille tapa näyttää, miten paljon he ovat kannuksia käyttämättömien yläpuolella. Luonnollisesti itse olen eniten sen ratsastustavan kannalla, kun kumpiakaan ei tarvitse, ja omasta mielestäni kannuspakko koulukisoissa on vähän kyseenalainen sääntö.

Näiden jäykkien pätkien välttelyssä riittää haastetta ilmankin kannuksia. Ensin rentoudutaan ja tutustutaan, sitten mahdollisesti kokeillaan kannuksia.
Raipan ja kannusten käyttö on mielestäni ihan okei, jos niitä osaa käyttää - ja olen todellakin sitä mieltä, että raipan sain käteeni liian aikaisin. Kannuksien kanssa oli jo se tietty varovaisuus mukana viime kesänä, samoin oma järki. Vielä en kadu niillä ratsastamista siinä vaiheessa, kun niitä aloin käyttää, mutta kuka tietää, mitä mietin vaikkapa parin vuoden päästä?

Raipan otan usein mukaan asenteella "kai se on hyvä mukana olla", varsinkin tuttujen hevosten kanssa, ja jos vieraampien hevosten kanssa joku hevosen hyvin tunteva sanoo, että raippa kannattaa ottaa. Kannusten kanssa puolestaan olen varovaisempi, enkä ikinä käytä niitä vieraammilla hevosilla - en oikeastaan tiedä, mistä tämä johtuu, koska raipasta saa hyvin helposti myös aivan yhtä kamalan, kuin kannuksista, tai kannuksista huomaamattoman ja hevoselle kiltin apuvälineen, jos niitä osaa käyttää. En kuitenkaan luota itseeni kannusten kanssa todellakaan niin paljoa.

Ja tässäkään tilanteessa ei saa sohia mitään turhia. En tiedä, onnistuinko olemaan sohimatta vai antoiko Selma sen vain anteeksi, mutta eipä se ainakaan mihinkään ampaissut, kun sai itsensä keräiltyä.
Mitä mieltä te olette kannuksien ja raipan käytöstä? Käytättekö itse kannuksia tai raippaa? Oletteko samaa mieltä kuin minä, vai onko näkökulmanne täysin erilainen, vai jotain siitä väliltä? Mitä piditte tästä postauksesta, ja kiinnostavatko samanlaiset, mahdollisesti enemmänkin pohdintaa sisältävät postaukset apuohjista ja kuolaimista?

~ Omppu

2 kommenttia:

  1. Omasta mielestäni tahmeilla hevosilla raippa pitää aina olla mukana. Itse pidän enemmän siitä, että hevonen kerran reagoi raipan näpäytykseen ja sen jälkeen myös pohkeisiin, kuin siitä, että heppa turtuu jatkuvaan pohkeella naputtamiseen, sekin on vähän turhan yleinen ongelma tuntihevosilla :/ kuulostaa kyllä aika aikaiselta, että sait raipan heti alkeistunnilla käteen, mutta sen oikea käyttö on mielestäni ratsastajalle tärkeä perustaito. Ei siis tietenkään mitään hakkaamista, vaan ystävällinen näpäytys, jos pohje ei tehoa.
    Kannusten käytöstä en osaakaan sanoa mitään, kun en niitä ole käyttänyt :D kai se on mulle juuri sellainen "mörkö", mutta osaavissa käsissä nekin ovat varmaan mainio lisä.
    Tee vaan lisää mielipidepostauksia, varsinkin, jos keksit jonkin "omaperäisen" aiheen, josta ei ole vielä kirjoitettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosi pitkälti samaa mieltä kanssasi - Selman kanssahan mulla oli aina, paitsi maastossa raippa ja myöhemmin Dollinkin kanssa tuli tapa ottaa raippa mukaan, kun poni oli välillä hitaampi, mitä halusin. Raippa on oikein käytettynä munkin mielestä hyvä apuväline, mutta ideaalitilanteessa edes tuntihevosten kanssa ei tällaisia mun mielestä tarvittaisi. Se ei vaan taida olla mahdollista... Raippaa ruvetaan helposti käyttämään väärin sen itsepäisen ponin kanssa, joten toivoisin oikeastaan, että raipan oikeaan käyttöön kiinnitettäisiin enemmän huomioita, ennen kuin raippa tarkoittaa päätöntä lätkimistä.

      ~ Omppu

      Poista