Maastoreissu vaihtui lyhyeen maastolenkkiin ja sänkkärirallitteluihin, mikä ei kyllä sänkkärillä haitannut yhtään.
Vuoden eka ratsastus sänkkärillä oli vaan niin superkiva kokemus, eikä ponia ainakaan tarvinnut ratsastaa eteen.
Tallissa mä vielä mietin, että en mä varmaan tarvii raippaa tai kannuksia. Maastossa tämä luulo osoittautui oikeaksi ja kiitin itseäni siitä, että jätin kannukset talliin, sillä Selma oli jo käynnissä ja ravissa innoissaan ja olisi liikkunut kovempaakin, jos ei olisi ollut Natan takana (ja melkein kiinni Natassa). Laukoissa poni sitten lähtikin lapasesta oikein kunnolla, ja vaikka maastossa Selmalla käytetäänkin pelhamia, oli mulla hankaluuksia saada se pysähtymään.
Otettiin maastossa parit laukat ja vähän ravia, mutta pääosin käveltiin, säästellen hevosten puhtia pellolle. Ensin Selma ei liikkunut pellolla juuri lainkaan eteenpäin, mutta varsinkin, kun jonkun muun kanssa rallitettiin, poni heräsi taas ja lähti liikkumaan kunnolla.
Laukkailtiin ja ravailtiin pellolla vähän aikaa, ja ainakin Selma oli ihan hengästynyt tässä vaiheessa. Käveltiin kentälle, missä sitten otin pari hallitumpaa laukannostoa ja yritin asettaa ja taivuttaa Selmaa ravissa. Heti kun sain pari hyvää laukkapätkää molempiin suuntiin, aloin loppuverkkailemaan. Käveltiinkin tosi pikät loppukäynnit, ennen kun vein Selman talliin.
Pakko myöntää, että oli kyllä huippukivaa ratsastaa sänkkärillä! Nyt toivottavasti päästään ratsastelemaan sinne useamminkin, sillä pellolla Selma liikkui paljon paremmin itse eteenpäin. Ehkä päästään hyppäämään sänkkärillekin vielä syksyn aikana...?
~ Omppu
Otettiin maastossa parit laukat ja vähän ravia, mutta pääosin käveltiin, säästellen hevosten puhtia pellolle. Ensin Selma ei liikkunut pellolla juuri lainkaan eteenpäin, mutta varsinkin, kun jonkun muun kanssa rallitettiin, poni heräsi taas ja lähti liikkumaan kunnolla.
Laukkailtiin ja ravailtiin pellolla vähän aikaa, ja ainakin Selma oli ihan hengästynyt tässä vaiheessa. Käveltiin kentälle, missä sitten otin pari hallitumpaa laukannostoa ja yritin asettaa ja taivuttaa Selmaa ravissa. Heti kun sain pari hyvää laukkapätkää molempiin suuntiin, aloin loppuverkkailemaan. Käveltiinkin tosi pikät loppukäynnit, ennen kun vein Selman talliin.
Pakko myöntää, että oli kyllä huippukivaa ratsastaa sänkkärillä! Nyt toivottavasti päästään ratsastelemaan sinne useamminkin, sillä pellolla Selma liikkui paljon paremmin itse eteenpäin. Ehkä päästään hyppäämään sänkkärillekin vielä syksyn aikana...?
~ Omppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti