lauantai 12. syyskuuta 2015

Siirtymisiä ja odottamista 8.9

On muuten mahtava tunne, kun tajuaa, mitä pitäisi tehdä.
Ihan sama, vaikka se asia olisi pitänyt tajuta jo muutama valmennus sitten.


Kuvat on otettu pari viikkoa sitten, kun olin Selmalla tunnilla, josta en koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa postausta. Tunnin teema taisi olla ylävartalon kiertoliike.
Verkkailin Selman kanssa normaalisti, tehden jonkunlaisia temponlisäyksiä ja pujotellen tötteröitä käynnissä ja ravissa. Laukkailin vähän ympyröillä, yrittäen saada Selmaa laukassa vähän paremmin avuille, sillä tällä kertaa laukkaaminen meni kutakuinkin näin:
Pyydän laukannostoa.
Selma lähtee juoksemaan ravissa.
Teen pidätteen ja pyydän selvemmin.
Selma saattaa lähteä taas juoksemaan, jolloin toistamme samaa kaavaa, kuin tähänkin asti, niin kauan, että laukka nousee.
Kun laukka nousee, Selma lähtee kauhomaan ainoana vaihteena laukassa "täysii".
Laukka tippuu ehkä puolessa välissä ympyrää.
Ja sama alusta.


Siirryimme lauantain valmennuksista tutun tehtävän - pääty-ympyrän ja askeleen lyhentämisen mutta samalla tahdin säilyttämisen pariin. Kutakuinkin ensimmäinen ajatus oli, että voi herrajumala, tästä ei tule yhtään mitään, sillä tiistaina en saanut oikeastaan en pidätettä enkä pohjetta läpi, vaan Selma juoksi mun pidätteiden läpi muttei kuitenkaan reagoinut pohkeeseenkaan.


Aloitin tehtävän käynnissä, ja muutaman kerran mun piti pyytää Selma ihan pysähtymään asti, koska muuten en saanut pidätteeseen mitään reaktiota. Vähitellen alkoi sujua, tosin tahti meni lähes joka yrityksellä ihan sekaisin, mutta myös muutama hyvä, ihan vaan parin askeleen lyhennys saatiin tehtyä. Selkään tunsin kyllä selvän eron, ja on oikeastaan outoa miettiä, että miten vaikka silloin kun aloin vuokraamaan Selmaa oli saavutus, että sain sen kaikkiin askellajeihin (on se vieläkin huonona päivänä), eikä mitään lyhennys-/pidennystehtävää voinut edes harkita.


Kun käynnissä sujui molempiin suuntiin, siirryttiin raviin. Ravissakin ensin sain tehdä melko reippaasti hommia, että sain Selman kuulolle, mutta muutamat pätkät mitä ravissa saatiin, oli ihan älyttömän hyviä. Ymmärsin idean, miten mun pitää ratsastaa askeleen lyhennys ja näin saatiin myös parempia siirtymisiä, kun ratsastin samalla ajatuksella ja odotin, mutta tein vaan voimakkaamman pidätteen.


Laukassa (joka siis oli vähän niin ja näin hallittavuudeltaan ja ratsastettavuudeltaan) ei lähdetty säätämään askeleen kanssa mitään, vaan tehtiin laukka-ravi- siirtymisiä samalla ajatuksella, eli pari askelta ennen siirtymistä ratsastan kuin lyhentäisin askelta mutta säilytän tahdin ja odotan. Vähitellen nämäkin siirtymiset lähti onnistumaan, varsinkin vasempaan kierrokseen, mikä on Selmalle hankalampi suunta.


Tosi tyytyväinen olin siis Selmaan, kun tiistaina lähdin tallilta kotiin. Torstain tuntia odotin jo innolla, sillä poni oli niin kiva ja toimi loppua kohden älyttömän hyvin (ja siksi mua vähän harmittaakin, ettei tiistailta ole yhtäkään kuvaa). On se poni vaan niin ihana ♥


~ Omppu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti