Mokaan kerran.
Toisen.
Kolmannen.
Se ärsyttää.
En edes yritä.
Se ärsyttää vielä enemmän.
Mokailen vielä enemmän.
 |
| Postauksen kuvat on otettu estetunnilta |
Miten niin paniikki? Kisoihin on alle viikko, ponilla ei ole kyytiä, ratsastaja osaa muttei ymmärrä ohjelmaa, ponin toimiminen yhteistyössä ratsastajan kanssa on täysin päivästä riippuvaista ja ratsastaja unohtaa kaiken, mitä on ymmärtänyt, kun sanotaan sana "koulurata". Siis ei mitään syytä paniikkiin. Sen lisäksi, että kisat ovat maneesikisat, mikäli sataa, ja hevonen ei ole välttämättä koskaan ollut maneesissa. Mikä paniikki, missä? Ai siis miten niin ylihysteerinen ratsastaja? Kuka? Minä vai?
 |
| Suora linja kyynärpäästä kuolaimeen - siltä se ihan näyttääkin... |
Maanantaina me tosiaan treenattiin - tai siis epätoivoisesti yritettiin treenata - kouluohjelmaa. Voin heti kättelyssä todeta, että tunti meni kaikkea muuta, kuin hyvin. Koko verkan yms. Selma jännitti niskastaan tosi paljon vastaan (ei, kuolaimella se ei ollut koko tunnin aikana), ja siinäkin vaiheessa, kun pahin jännittäminen loppui, oli poni kaikkea muuta, kuin pehmeä tai yhteistyöhaluinen. Pysähdykset eivät menneet ihan, kuin oppikirjoissa, vaan poni jyräsi vastaan eikä malttanut seisoa paikallaan. Käynnissä ja ravissa juostiin vaan menemään, kuin päättömät kanat, oikea laukka ei onnistunut ja vasenkin lähti kuin telkkä pöntöstä, ja vaihtoehdot oli joko sitä laukkaa tai ei vasenta laukkaa lainkaan.
Kun muutaman jo alussa mokatun keskihalkaisijan jälkeen päästiin aloittamaan ohjelman ratsastaminen, meni useampikin asia pieleen. Kolmikaarisen läpi juostiin taipumatta mihinkään suuntaan, lävistäjillä ei suoritettu tempon- vaan tahdinlisäystä, käynnissä tuntui kuin olisin ratsastanut räjähtämässä olevalla pommilla (ja kyllä, poni oli Selma) ja raviinsiirtymisessä ampaistiin eteenpäin. Oikea laukka nousi ehkä kolmannella tai viidennellä yrityksellä (tai jotain sen tapaista), vasen ensimmäisellä. S-R- halkaisija oli aina jossain ihan muualla kuin S-R- välillä. Vasen laukka oli mielenkiintoista räpellystä. Lopputervehdykseen tultaessa olin jo niin luovuttanut, että en muista, menikö se pysähdys hyvin, huonosti vai hyvin huonosti.
Käytiin läpi, mikä kaikki meni päin honkia, ja sitten uusi yritys. Tällä kertaa toinen temponlisäys lähti melko hyvin ja siirtymiset olivat järkevämpiä. Oikea laukka ei meinannut nousta (tai siis tyhmä ratsastaja luuli nostaneensa vastalaukan, siirsi raviin eikä saanut ponia takaisin oikeaan laukkaan), vasen pyöri kuitenkin hyvin. Tiet olivat vähän sinne päin ja suunnilleen, eikä hevonen ollut taipuneena kunnolla, pientä asetuksen tynkää saattoi olla havaittavissa kolmikaarisella. Muuten suorittaminen oli ihan samaa luokkaa, kuin ensimmäisellä kerralla - kaukaa siitä, missä sen pitäisi olla. Pahoittelut videon pimeydestä ja huonosta laadusta, mutta ehkä siitä vähän jotain erottaa... :D
Maanantain treeniin olen siis kaikkea muuta, kuin tyytyväinen. Ennen kisoja - siis jos me sinne asti päästään - on enää yksi tunti, ja silloin mun on pakko ratsastaa niin hyvin, että olen tyytyväinen edes omaan yrittämiseeni, eikä niin kuin maanantaina, että luovutin jo alkutunnista. Lauantainahan meidän olisi tarkoitus osallistua Cruisen koulukisoihin, Helppoon Ceehen, missä ohjelmana on tuo Aikuisohjelma 2002 rata B. Voin rehellisesti sanoa, että nyt jo jännittää ihan mielettömästi...
~ Omppu
 |
| Kyllä, vihaan sitä, että könötän estetunneilla ihan miten sattuu. |
Kun muutaman jo alussa mokatun keskihalkaisijan jälkeen päästiin aloittamaan ohjelman ratsastaminen, meni useampikin asia pieleen. Kolmikaarisen läpi juostiin taipumatta mihinkään suuntaan, lävistäjillä ei suoritettu tempon- vaan tahdinlisäystä, käynnissä tuntui kuin olisin ratsastanut räjähtämässä olevalla pommilla (ja kyllä, poni oli Selma) ja raviinsiirtymisessä ampaistiin eteenpäin. Oikea laukka nousi ehkä kolmannella tai viidennellä yrityksellä (tai jotain sen tapaista), vasen ensimmäisellä. S-R- halkaisija oli aina jossain ihan muualla kuin S-R- välillä. Vasen laukka oli mielenkiintoista räpellystä. Lopputervehdykseen tultaessa olin jo niin luovuttanut, että en muista, menikö se pysähdys hyvin, huonosti vai hyvin huonosti.
Käytiin läpi, mikä kaikki meni päin honkia, ja sitten uusi yritys. Tällä kertaa toinen temponlisäys lähti melko hyvin ja siirtymiset olivat järkevämpiä. Oikea laukka ei meinannut nousta (tai siis tyhmä ratsastaja luuli nostaneensa vastalaukan, siirsi raviin eikä saanut ponia takaisin oikeaan laukkaan), vasen pyöri kuitenkin hyvin. Tiet olivat vähän sinne päin ja suunnilleen, eikä hevonen ollut taipuneena kunnolla, pientä asetuksen tynkää saattoi olla havaittavissa kolmikaarisella. Muuten suorittaminen oli ihan samaa luokkaa, kuin ensimmäisellä kerralla - kaukaa siitä, missä sen pitäisi olla. Pahoittelut videon pimeydestä ja huonosta laadusta, mutta ehkä siitä vähän jotain erottaa... :D
Maanantain treeniin olen siis kaikkea muuta, kuin tyytyväinen. Ennen kisoja - siis jos me sinne asti päästään - on enää yksi tunti, ja silloin mun on pakko ratsastaa niin hyvin, että olen tyytyväinen edes omaan yrittämiseeni, eikä niin kuin maanantaina, että luovutin jo alkutunnista. Lauantainahan meidän olisi tarkoitus osallistua Cruisen koulukisoihin, Helppoon Ceehen, missä ohjelmana on tuo Aikuisohjelma 2002 rata B. Voin rehellisesti sanoa, että nyt jo jännittää ihan mielettömästi...
~ Omppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti