sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Halu erottua joukosta

Aivan varmasti moni bloggaaja tätä miettii, mutta kuinka moni on loppujen lopuksi kirjoittanut pohdinnoistaan?

Vaikka tästäkin on jo toista vuotta aikaa, muistan tämän päivän edelleen todella hyvin. Eipä tälläkään kertaa mennyt, niin kuin Strömsössä, mutta mukava vuokrauspäivä kaiken kaikkiaan. Nykyään vuokrauspäivät menisivät varmasti aivan eri tavalla.
Aivan varmasti joku on tästäkin aiheesta jo kirjoittanut - lainkaan niin uniikkia mielikuvitusta minulta ei löydy, että keksisin ensimmäisenä jopa omasta mielestäni hyviä postausideoita. Ja vaikka monet muutkin pohtivat sen ja tämän varusteen käyttöä, minäkin pohdin sitä. Menen massan mukana, kirjoitan samoista asioista, kuin muutkin bloggaajat, en oikeastaan edes yritä räväyttää millään tavalla. Joten kerrottakoon se nyt tässä, vaikkei se postauksista läpi välttämättä paistakaan; haluan erottua joukosta. Haluan erottua siitä bloggaajien, blogien ja blogitekstien massasta, joka velloo netin ihmeellisessä maailmassa huomattavan suurena. En halua kirjoittaa samasta aiheesta, kuin kymmenet ihmiset ennen minua. Haluan kirjoittaa omaperäisellä tyylillä, omaperäisestä ideasta. Haluan, että tekstejä lukiessaan saa jonkinlaisen mielikuvan ihmisestä tekstien takana.

Kun vloginkuvausyrityspostaukseen joku kommentoi, että Roihulla nähdään, en voinut olla miettimättä, onko kyseessä joku tuttuni, vai kenties joku, joka tietää minut vain tämän blogin kautta. Entä jos on lukenut blogia jo jonkun aikaa, ja on tekstien kautta saanut jonkinlaisen kuvan minusta? Miten se, mitä kirjoitan, vastaa sitä, mitä todellisessa elämässä olen? Blogiin saatan kirjoittaa fiiliksestä riippuen "Leuka pystyyn ja kohti uusia kokemuksia" tai "Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä". Arvatkaa kaksi kertaa, kumpi vastaa paremmin fiilistäni sillä hetkellä, josta kirjoitan? Se jälkimmäinen, ja se muuten näkyy - kauas. Blogia varten yritän yleensä sen verran tsempata, etteivät postaukset jää itsesäälissä kieriskelyyn sun muuhun yhtä tarpeelliseen.

Olen muuttunut puolessatoista vuodessa paljon. Niin ovat postauksenikin.
Haluaisin erottua joukosta blogimaailmassa kirjoittamalla omalaatuisesti, tunnistettavasti ja postauksesta riippuen erilaisia ajatuksia herättävästi. Haluaisin, että postauksien alle kommentteihin heräisi keskustelua postauksen aiheesta, varsinkin, jos kyseessä on mielipidepostaus - normaalista arjesta kuulumisista voi olla vähän hankala keskustella täysin tuntemattoman ihmisen kanssa, mutta jos niin haluaa tehdä, ei kukaan estä. En haluaisi olla yksi bloginkirjoittelija muiden joukossa. Vaikken koulussakaan erotu millään tavalla siitä ihmismassasta, joka valuu säännöllisin väliajoin kellojen soidessa ulos ja takaisen sisälle, eikä se oikeastaan haittaa minua, blogin kirjoittaminen on eri asia.

Voi olla ilkeää puhua bloggaajista massana, mutta totuus on se, esimerkiksi Facen hevosbloggaajaryhmiä selatessa mietin välillä, kuinka monta samantyylistä blogia näen linkitettynä peräjälkeen. Joskus linkitän meidän blogin vielä siihen jonon jatkeeksi, ja mietin, että tuskinpa kukaan sitä linkkiä avaa. Eipä se mitenkään poikkea niistä muiden laittamista linkeistä, mutta linkkaanpa sen silti. Ehkä joskus joku yksi ihminen eksyy tänne sitä kautta. Samalla mietin, millaisella postauksella saisin sen, joka selaa tätä samaa heppabloggaajaryhmää, pysähtymään meidän blogin linkin kohdalle, lukemaan sen tekstinpätkän, jonka olen postauksen aiheesta kirjoittanut samaan julkaisuun ja miettimään, että onpas siinä kiva idea ja kiinnostavan oloinen blogi. Että täytyypäs oikein avata tuo linkki ja käydä vilkaisemassa.

Näiden marraskuun koulukisojen postauksesta kerroin johonkin heppabloggaajaryhmään suunnilleen seuraavasti: "Postauksessa kerran ulos radalta heitetyn, tyytyväisen ensimmäisen ei-sijoittuneen ajatuksia kisapäivästä ja omasta radasta", tai jotain muuta vastaavaa.
Millaisella postauksella saisin sen lukijan pysähtymään tutkimaan meidän blogia? Tavalliset viikot ja päivät tuskin kiinnostavat ainakaan tekstinä ketään, videona tämäkin saattaisi olla mahdollista. Videopostauksen kuvaamiseen ei kuitenkaan ole mahdollisuutta / aikaa / muistamista läheskään joka viikko, joten jo tuo vlogi per kuukausi tulee varmasti varsinkin loppukeväästä olemaan melko tiukka haaste, kun kokeet pakkautuu viimeiselle neljälle viikolle (ja kyllä, sen tietää jo nyt, jokainen peruskoululainen tai peruskoulun läpi käynyt aivan varmasti allekirjoittaa tämän väitteen). Ja haluaisin, että joka viikko blogissa olisi silti jotain, mikä herättäisi mahdollisesti uusien lukijoiden kiinnostusta, joka viihdyttäisi vanhojakin (mahdollisesti blogia ihan alusta asti lukeneita) lukijoita ja johon itse olisin tyytyväinen. Näiden kolmen kriteerin täyttäminen samaan postaukseen on hyvin vaikeaa; itse olin tyytyväinen "Kruunu päässä(kö)"-postaukseen, ja odotin toisaalta siihen kommentteja. Ilmeisesti se ei kuitenkaan kiinnostanut lukijoita niin paljoa, mitä odotin. Vloginkuvausyritykseen viikonlopusta en ollut lainkaan tyytyväinen, mutta se on tällä hetkellä Luetuimmat- listan kärjeessä.

Te lukijat olette aina tykänneet lukukertojen määrän perusteella onnistumisista, kisapostauksista, valmennuspäivien koosteista ja joistain motivaationpuute tms. avautumispostauksista, joista huokuu melko vahvasti negatiivinen fiilis. Ymmärrän täysin, miksi onnistumisista on mukavampaa lukea, kuin epäonnistumisista, jos sen hetken fiilis on saatu todella kirjoitettua postaukseen.
Voisin toki tehdä sen valinnan, että julkaisen vain materiaalia, johon olen itse 100% tyytyväinen, mutta perfektionisiluonteeni takia postauksia tulisi silloin ehkä sen kerran kuukaudessa. Kukaan ei ole täydellinen, kukaan ei jaksa aina panostaa 100%, ja minun mielestäni sen on ihan okei antaa näkyä. Halusin julkaista esimerkiksi tuon aiemmin mainitun viikonloppuvideopostauksen, koska viikonloppu itsessään oli tosi mukava. Väliäkö sillä, että toistin itseäni videolla tosi paljon, ja että jaksan itse katsoa sen nipin napin alusta loppuun (editointivaiheessa se tuli katsottua useita kertoja, ja alun osaankin suunnilleen ulkoa).

Miten haluaisin erottua joukosta? Säväyttämällä, välittämällä tunteet tekstin läpi, kertomalla asioista omalla tavallani. Haluaisin, että postauksista saa minusta mahdollisimman realistisen kuvan, koska ajatus siitä, että kirjoittaisin blogiin jollain muulla, kuin omalla tyylilläni, tuntuu lähinnä pelottavalta. Mielestäni se, että lukijat oppisivat tuntemaan minut blogin kautta sen verran, kuin on mahdollista niiden asioiden perusteella, jotka kerron täällä, olisi upea tilanne.

Postaukset Natasta ovat kiinnostaneet - onneksi, koska niitähän minä nykyään lähinnä pelkästään kirjoitan mielipiteiden ja pohdintojen lisäksi. Ajatusmaailmani on heittänyt jonkunlaisen voltin verrattuna vuoden takaiseen, mutta se on vain hyvä asia, sillä nyt koen, että olen niin sanotusti pelannut korttini parhaalla mahdollisella tavalla.
Kirjoitan paitsi teille lukijoille, myös itselleni. Eräänä iltana istuin rauhassa lukemassa vanhoja postauksia viime kesältä ja mietin, että vaikken sitä silloin tajunnut tai myöntänyt, tulihan silloin sukellettua motivaation ja itseluottamuksen kanssa tosi pohjalle. En uskaltanut sanoa ääneen, että mä en jaksa sitä, ennen kuin ihan todella alkoi omassa päässä kiehua yli todella paljon. Sille on syynsä, miksei iZkuleiristä tullut ikinä postausta, siellähän se oma pää sanoi, että nyt riittää. Siellä oli pakko miettiä, että missä nyt mennään ja ottaa vähän aikalisää. Nyt, kun jälkikäteen luen kesän postauksia, on pakko kopioida tähän yksi tekstinpätkä, joka sopii pelottavan hyvin joulukuun talliestekisoihin, joista ei myöskään tullut ikinä postausta.

"On ihmisiä, joille on ihan ok, kun menee huonosti. Sitten on ihmisiä, joita harmittaa, kun menee huonosti. Ja sitten on ihmisiä, jotka valvovat yönsä miettien, mikä meni huonosti ja miksi, ja miten se ei mene ensi kerralla huonosti. Nämä viimeiseksi mainitut poistuvat kyyneleet silmissä kisaradalta, joka meni huonosti tai joka hylättiin, mutta silti joku kummallinen ääni pään sisällä käskee yrittämään uudestaan, ainakin niin kauan, että ihan oikeasti istuu itkemässä jossain nurkan takana ja vannoo, että tämä oli viimeinen kerta. Viimeinen kerta, kun menee niin huonosti."

Niiden talliestekisojen jälkeen. Ei hymyilyttänyt.
Mä olin katsonut sen kisaradan videon yhden kerran kisojen jälkeen, normaalisti videon katsominen ja analysoiminen vie vähintään kymmenen kertaa. Tätä postausta kirjoittaessani katsoin sen uudelleen. En itkenyt. En tiennyt, mitä ajatella - siitä on alle kaksi kuukautta, mutta se tuntuu puolelta vuodelta. Se kisarata ei ollut edes kovin huono rata. Ei se nyt luonnollisesti mikään hyväkään ollut, mutta huonomminkin on mennyt. Silloin itkin, kun olin vienyt ponin tarhaan. Kun rapsutin ponia tarhassa, tiesin, että nyt mun on aika lopettaa Zilpalla. Sille, miksi se päätös tuntui sinä päivänä, sillä hetkellä, niin oikealta, ei ole mitään perusteluja. Menin istumaan sinne pihapiirin metsän lahonneelle "penkille", mikä koostuu lankusta ja parista kannosta. Kaikki työt oli tehty. Talkoohommissa olin ollut jo. Minulla ei ollut mikään kiire takaisin talliin. Istuin siellä toista tuntia, ja se, että mun tunnit Zilpalla on ratsastettu, tuntui koko ajan realistisemmalta päätökseltä. Kaikki siinä päivässä sopii lähes täydellisesti tuohon tekstinpätkään, jonka julkaisin kesäkuussa, alamäen alkupäässä.

Tämä on sieltä alkukesältä. Huomatkaa kireä ratsastaja ja haluton hevonen, vähän eri näköistä meininkiä, kuin vaikka vähän alle vuosi aiemmin...
...esimerkiksi tässä kuvassa. Ehdottomasti tämä on yksi unohtumattomimpia tunteja Zilpalla, toinen on huhtikuun kouluvalmennus.
Aiheen rönsyiltyä taas pois varsinaisesta asiasta, mistä mun piti kirjoittaa, voin varmaan vielä todeta, että ilman lukijoita ei olisi blogia. Kiitos siis kaikille lukijoille meidän matkan seuraamisesta, positiivisista kommenteista ja postausten lukemisesta. Ilmeisesti niille, joiden lukulistoille meidän blogi on vakiintunut, erottuu tämä blogi postauksineen massasta aivan riittävästi, ja olen todella tyytyväinen, jos näin on. Haluaisinkin tietää, minkä asioiden takia te luette tätä blogia, ja mitä kautta olette tänne tienne löytäneet. Toivottavasti viihdyitte vähän erilaisen postauksen parissa tällä kertaa, pian palaillaan aivan varmasti normaalien kuulumisten sun muiden parissa. Kuluneelta viikolta ei vain ole juuri mitään kerrottavaa, sillä kenttä oli siinä kunnossa, että käyntiä reippaammissa askellajeissa liikkuminen oli mahdotonta...

Natankin mielipide näistä keleistä, huomatkaa hevosen aivan suunnaton motivaatio lähteä taas kävelemään kentälle...
~ Omppu

8 kommenttia:

  1. Tosi kiva blogi, nää pohdiskelevat postaukset on kivoja :)

    VastaaPoista
  2. Oon lukenut blogianne todennäköisesti melkeen alusta lähtien, (en siis tiedä mistä lähtien) ja mielestäni postauksenne ovat todella hyvin muodostettuja, mielenkiintoisia ja herätteleviä. Ampan bloggailu on hieman vähäisempää kuin sinun, ja siitä (ja ehkä muistakin) syystä varmaan tiedän sinusta hieman enemmän ja osaan kuvitella sinut ihmisenä paljon paremmin. Lisäksi koen olevani aikalailla samanlainen ihmisenä, (perfektionisti, korkea keskiarvo, partio jne.) Olet mielestäni kirjoittanut erittäin onnistuneita postauksia, ja olen pitänyt monista ajatuksistasi,joskus samaistunut, joskus en. En siis ole koskaan tavannut kumpaakaan teistä, (olen kotoisin pääkaupunkiseudulta) mutta olen kommentoinut blogissa joskus nimimerkillä "anonyymi I" tai "Isku", joka on jokapäiväinen lempinimeni, sekä partionimeni. Kommentti "Nähdään Roihulla" tuli vain mieleeni kaikesta mainostuksesta, ja ajattelin sen olevan ihan mukava piristys! :) Ehkä me nähdäänkin Roihulla? :) Osaat pukea ajatuksesi selkeiksi lauseiksi ja sitä myötä postauksiksi, joiden lukeminen on miellyttävää olivatpa ajatuksesi positiivisia tai negatiivisia.
    Kehitystä on tosiaan tapahtunut, niin bloggaamisen kuin ratsastuksen mielessä (tietenkin myös henkisesti). Kun sait Natan, olin aidosti onnellinen puolestasi. Suuni loksahti auki kun luin postaustasi OMASTA hevosesta!! Voi siis sanoa että blogin avulla todella voi tutustua ruudun toisella puolella oleviin. Todellisuus ja arkielämä tietenkin on eri asia niin päätöstenteon kuin kommunikoinnin suhteen, joten ihan todellista kuvaa ihmisestä ei pelkästään bloginkaan kautta voi saada ;)
    Toivottavasti sait kommentistani jotakin irti, ja joitakin vastauksia mietteisiisi! :)

    -Isku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja sain todellakin todellakin kommentistasi irti paljon! Voi apua, ihanaa, että joku lukija (muistaakseni olet kommentoinut postauksia jo ajalta Lyyli) joka on ollut alusta asti mukana, jaksaa vieläkin meidän kuulumisia lukea. Todellakin toivon, että nähdään Roihulla, ja jos mut näet siellä jossain sähläämässä, niin tule ihmeessä moikkaamaan, kun mahdollisesti hahmotatkin, minkä näköisestä ihmisestä on kyse :D Ihanaa myös kuulla, että herättää lukijoissa oikeasti jonkunlaisia tunteita ja että joku pystyy samaistumaan omiin ajatuksiin. Välillä on tuntunut, ettei omaa perfektionismiä kukaan ymmärrä, ja muutaman kerran olen miettinytkin, että onkohan tätä mitään mieltä julkaista. On siis tosi helpottavaa kuulla, että joku pystyy samaistumaan siihen, mistä kirjoitan.

      Vaikkei ruudun toisella puolella olevaan ihmiseen voi koskaan tutustua täysin, jos ei ole koskaan tavannut, kyllä mä veikkaan, että jos pari vuotta on tätäkin blogia lukenut, melko hyvin tietää jo mun ajatusmaailmasta. Mä siis ihan todella toivon, että Roihulla nähdään! :)

      ~ Omppu

      Poista
  3. Kiva juttu! Voit tosiaankin jatkaa samaan malliin kirjotusten kanssa. Ja yritän löytää sut sieltä jossain vaiheessa! :)
    -Isku

    VastaaPoista
  4. Jos etsii netistä sanoilla 'sammin ratsutila blogi', tuloksista löytyy tää blogi :) Sitä kautta löysin sut ja Ampan. Oon jutellut sulle pari kertaa mut en varsinaisesti tunne sua, en silti halua kertoa kuka oon :D joka tapauksessa luen sun ja Ampan blogia paristakin syystä. Teidän blogissa on tyhjentäviä postauksia, tiheä postaustahti, postauksista huomaa, että te panostatte niihin (ei oo semmosta "pakko postata äkkiä vaan jotain koska bloggaaminen on nyt suosittua"-meininkiä), usein tulee myös kuvia ja videoita. Te selvästi tykkäätte bloggaamisesta, ja se välittyy lukijalle. Ei tuu sellasia motivaation puute -jaksoja, jolloin pariin kuukauteen ette päivitä blogia. Keep up the good work! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :)
      Apua, mulla ei ole mitään ajatusta kuka oot tai missä ollaan mahdollisesti juteltu :D
      ~ Omppu

      Poista