keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Kevät juttuja ja koulukiemuroita

En muista, milloin olen tehnyt tällästä kuulumispostausta viimeksi, mutta tässä nyt sitten sellainenkin tulee normaalin tuntihöpinän lisäksi.

Kevät on toisaalta ihanaa aikaa: aurinko alkaa pilkistelemään ja näyttäytymään vähän useammin, ei ole enää kylmä ja kentätkin alkaa pysymään ihan siedettävässä kunnossa. Maaliskuu meni käytännössä hurahtaen, mutta mieltä ainakin piristi loppujenkin lumien sulaminen ja plusasteiden pysyminen. Maaliskuussa pakkautui kaiken riparimerkkien kalastelun, koulukiireiden ja muiden pakollisten juttujen takia vuokraukset jäämään todella vähäisiksi, ehkä kerran ehdittiin naamamme tuollakin tallilla näyttämään. Toivottavasti kyydit ja aikataulut kohtaisivat paremmin nyt huhtikuussa, kun pyörälläkin tarkenee tallille sujahtaa.

Kesäkesä - tule jo!

Jos alku vuosi on kiireinen, huhti-toukokuussa kiireen ja menojen määrä moninkertaistuu ainakin itselläni. Mulla nimittäin alkaa suunnistuksessa kisakausi, joka tarkoittaa melkein joka viikonloppu jossain päin Suomea metsissä seikkailemista. Kisakausi tietenkin edellyttää iltarasteilla käymistä ja muutenkin suunnistukseen panostamista, mitä olen melkein koko talvenkin yrittänyt tehdä. Ja kun puhutaan aktiivisesta harjoittelusta koulun ohella, aikaa tallilla käymiseen ei löydy pakollisten juttujen lisäksi kovin paljoa. Mutta koska täyshevosihmisenä mun on pakko päästä tallille, yritän kalastaa aikaa sillekkin. Tällä voisin oikeastaan selittää sen, että nyt keväällä mulla saattaa kestää postauksissa/niitä ei tule kovin usein. Mutta katsotaan, katsotaan...

Ja kun ryhdytään puhumaan kevään merkityksestä koulun kannalta, ekana itselleni tulee mieleen ainakin stressi. Koska tunnollisen oppilaan pää käskee panostaa kouluun, niihin miljoonaan kokeeseen ja testiin, koulu tuottaa helposti päänvaivaa varsinkin näin keväisin. Tottakai niillä, ketkä ovat panostaneet kouluun jo läpi vuoden ei ole mitään ongelmaa tämän asian kanssa....

Fiilistely kuva ihanasta auringonlaskusta...

Jotta ei mentäisi ihan negatiivisella asenteella, onhan keväässä paljon hyvääkin! Hyvänä esimerkkinä valon määrän lisääntyminen. On ihan älyttömän ihanaa mennä ratsastustunnille puol seiskalta ja hoitaa hevonen tunnin jälkeen vielä suht valosalla. Ylipäätään tallille voi mennä ja ratsastaa paljon myöhempään, koska ei tarvitse miettiä pimeän tuloa. Tämä on ihan huippu kiva juttu, ja toivottavasti auttaa myös mua ja Lauraa sumplimaan heppojen liikuttelemaan lähdöissä. Lisäksi ei saa tietenkään unohtaa lämpöä. Ai vitsin kun on ihanaa jättää toppatakki kotiin ja lähteä ohuemman kanssa liikkeelle. Ratsastaminenkin onnistuu lämpiminä päivinä pelkällä hupparilla, mikä on oikeasti ihan super ihanaa! Ja tottakai kevään jälkeen tuleva kesä häämöttää jo todella lähellä...

Tämän selostuksen tointti on nyt kuitenkin se, että minä itse täällä ruudun takana olen aivan äärettömän innoissani keväästä, mutta samalla kauhuissani. Liian monta juttua ja reissua tuntuu kaatuvan samaan aikaan niskaan, mutta ehkä niistäkin selvitään. Ainahan niistä on selvitty, eiks joo? Ja jotta tämä postaus ei menisi ihan epämääräiseksi höpinäksi, jaan teille vielä muutamat fiilikset viime viikon koulutunnilta, josta tosiaan päätin jättää oman postauksen kirjoittamatta.

Tässä kuva viime keväältä koulukisoista.
Mulla on ollut mielessä vähän sellasta ajatusta, että jos nyt keväällä koulukisat tulee, niihin todennäköisesti olisin menossa :)

Viime torstaina menin Rassella äärettömän pitkästä aikaa. Oli ihan kiva kyllä ratsastaa tälläkin kaverilla, vaikka tunti ei mennyt ratsastajan puolesta kovinkaan hyvin. Jos Poppiksen kanssa sujui hyvin, tuolloin möhlin jälleen tavallista enemmän eri asioissa. Tunnilla tehtiin lävistäjiä kumpaankin suuntaan tiimalasi tyylillä ja yritettiin saada hevonen hyvin kontrolliin ja avuille. Lävistäjissä ei oikeastaan ollut mitään ongelmaa, mutta mulla oli alkutunnista jotenkin kummallisesti toinen jalustin toista pitempi, joten painopisteeni oli kokoajan todella paljon oikealla. Korjasin tottakai jalustimen, mutta silti koko tunnin sain huomautteluja oikealle kallistuvasta istunnasta.

Lävistäjien keskellä tehtiin neljän askeleen käyntiin siirtymisiä, joissa ei oikeastaan ollut juuri mitään ongelmaa. Ne tehtiin ravista ja niiden jälkeen piti saada hevonen ponnistamaan takaisin raviin. Rasse oli todella hyvin kuulolla, enkä paljoa joutunut pyytämään, että hevonen siirtyikin jo käynnistä raviin. Tämän tehtävän jälkeen tultiin vielä lävistäjiä laukassa. Nostot onnistuivat itseasiassa ihan hyvin, vähän tuli laukka välillä liian myöhään, mutta selviydyttiin kuitenkin ihan hyvin näistäkin jutuista.

Tunnila ongelmana olin oikeastaan minä ja mun istuntani. Rassen kanssa oltiin ihan sulasa sovussa ja tehtävät yms. onnistuivat ihan ok, vaikka keikuin miten sattuu.

Tiedän, erittäin sekava postaus, mutta toivottavasti joku edes tajusi asian pointin :) Kesää odotellen!

~ Amppa

2 kommenttia:

  1. Hyvä postaus!
    Ootko tulossa viikonloppuna Rauman kevätkanssallisiin kun itse olen.

    VastaaPoista