Tuntikuulumisia

Pakko sanoa, että viime aikoina asiat ovat oikeasti sujuneet hyvin.

Pari viikkoa sitten sain koulutunnille ponin, josta löytyy täältä blogista monen tyylistä postausta - niin hehkutusta kuin valitusta. Itselleni onnistuin joskus tippumalla ja muutenkin ponin temppuja seuraamalla saamaan pienen kammon tällä kaverilla ratsastamista kohtaan, mutta se on onneksi jo alkanut helpottaa muutaman koulutunti räpellyksen jälkeen, mitkä olen joskus viime vuosien aikana mennyt. Pari viikkoa sitten pääsinkin jälleen todella pitkästä aikaa tämän ponin, Roomeon, kyytiin. Ja pakko sanoa, että innostus tätäkin kaveria kohtaan syttyi uudelleen!

Roomeo viime keväänä.

Tunnilla tehtiin kiemurauraa puomeilla. Roomeo tuntui alkutunnista todella tahmealta, eikä oikein tapunut minnekkään. Kaarteissa piti muistaa saada hevonen hyvin taipumaan, mikä ei oikein onnistunut alkutunnista. Roomeo kulki pää pilvissä jäykkänä kuin jääpuikko. Jossakin vaiheessa poni alkoi kuitenkin antaa vähän periksi ja rentoutui kaulastaan. Ravissa meillä oikeastaan suhui ihan kohtuu hyvin kun ponikin uskalsi rentoutua. 

Kun oltiin hetki pyöritty molempiin suuntiin kiemuralla, otettiin samaa tehtävää laukassa. Keskimmäinen kaarre piti mennä ravissa, jolloin hidastus tuli ennen puomia, jotka olivat keskihalkasijoilla. Homma oli hallussa jo oikeastaan heti alusta alkaen. Roomeo toimi hyvin pohkeesta, taipui, laukkasi ja kuunteli. Välillä poni pääsi hieman ennakoimaan, mutta loppujen lopuksi meillä sujui todella hyvin. 

Omat fiilikset tunnin jälkeen olivat aika korkealla, sillä Romeo oli ollut yllättävän kiva. Aivan varmasti voisin koulutunnin tällä kaverilla vielä joskus toistekkin mennä! Näistä fiiliksistä oli hyvä jatkaa vielä seuraavallakin viikolla, milloin meillä oli estetunti. Ratsuna tosin ei ollut Romeo, vaan Triinu.

Kuvituskuvaksi yksi kuva joltain viime vuoden estetunnilta

Tätä kyseistä estetuntia olin jo oikeastaan odottanutkin jo jonkin aikaa (harmi, kun ei saatu kuvaajaa mukaan...). Ratsuna mulla oli siis myöskin pitkästä aikaa Triinunen. Triinustakin olin oikeastaan aika innoissani, sillä yhden rataharjoitustunnin perusteella heppa olin aivan huippukiva esteillä!

Tällä tunnilla hypättiin saman kaltaista harjoitusta, mikä oli ilmeisesti ollut Hevoset -messuilla jollain esteklinikalla (?). Keskellä maneesia oli siis neljä estettä, joista keskimmäiset olivat hieman ulos päin vinossa. Näillä esteillä ratsastettiin toinen toistaan mielenkiintoisempia kaarroksia, ja ideana oli kääntää juuri pelkällä ulkopohkeella repimättä hevosen kaulaa kiemuraan, sekä pitämään paketti suorana, vaikka tulisikin vinompi lähestyminen.

Triinu oli aivan huippu jo alusta alkaen. Tehtiin aluksi vähän itsenäistä alkuverkkaa ravissa voltteja pyöritellen. Triinu oli mennyt jo yhden tunnin, joten sillä oli ihan sopivasti virtaakin.Ravailujen jälkeen jäätiin pienissä ryhmissä kumpaankin päätyyn ja nostettiin laukka. Laukassa pyörittiin isolla ympyrällä ja välillä ratsastettiin ns. kulmia, joissa tarkoitus oli ratsastaa itse ulkopohkeella ilman, että kääntää hevosen kaulaa kippuralle. Mulla ei ollut tässä alku verkassa oikeastaan mitään ongelmaa, Triinu kääntyi ja tuntui kivalta.

Tunnilla siis ratsatettiin näillä neljällä esteellä erilaisia tiukkoja kurveja, ensin tietenkin ihan ristikoilla. Triinu tuntui kivalta. Hypyt onnistuivat pääasiassa ihan ok, välillä jäin vähän jälkeen, jolloin loikka tuntui isolta. Pääasiassa kuitenkin onnistuin ihan hyvin pysymään hevosen mukana hypyissä. Ajattelin aluksi, että meillä olisi voinut olla jotain ongelmaa kääntämisen kanssa, mutta sellaista ei kyllä ollut eikä tullut. Triinu kääntyi todella ketterästi jo ihan pienestäkin pohkeesta, joten saatiin todella helppoja kurveja esteelle kuin esteelle. Jossain vaiheessa korkeudetkin alkoivat jo vähän nousemaan, ja viimeisellä radalla hypättiin ehkä jo 55cm pystyjä. 

Tunnista jäi jälleen todella hyvä ja onnistunut fiilis♥. Näiden tänä syksynä ja keväänä estetunneilla ratsastamieni hevosten perusteella kyllä se kaikista parhain estekaveri on ehdottomasti ollut Triinunen. Ehkäpä sitä voisi sitten joskus harkita kisailemaankin lähtemistä, kun siihenkin löytyy paloa.

~ Amppa