"Hei propellikorva, keskity vähän"

Ripari loppui perjantaina, treenit jatkui lauantaina

Lauantaina oli ohjelmassa paitsi lastaus-, maastakäsittely-, ja juoksutusteoriakurssi, myös tunti. Treeniä pukkaa, jos kevään aikana vielä kisoihin meinataan keritä, vaikka eihän meillä mikään kiire olekaan sinne. Lehmännäkönen toimii vaan koko ajan paremmin ja paremmin, vaikkei se aina siltä tunnukaan, mutta kuvista näkee kyllä selvän eron, ainakin ratsastajan mielestä. Oma istunta tarvii vielä reippaasti parannusta, mutta hevosen toimivuus alkaa jo olemaan pätkittäin ihan kohtuullisen hyvä. Jos vaan pääsisin istumaan itse kunnolla ja pystyisin oikeasti ottamaan tukea omasta keskivartalosta, helpottuisi varmasti myös Natan liikkuminen.

Mun viettäessä hiihtolomaa Ylöjärvellä riparilla, Natan liikutuksesta huolehtivat mun valmentaja ja Natan vuokraaja. Lauantaina olikin kiva kuulla valmentajalta, että Nata reagoi apuihin ihan hyvin eikä ratsastuksellisesti ollut mitään paniikkitilannetta minkään asian suhteen. Kentän pohja oli jälleen kerran vähän kyseenalainen, lumen alta ei yhtään tiennyt, missä menee kuoppia / jäätä tms, joten mitään erityisen rankkaa ei pystytty tekemään. Natalla oli perjantaina vapaa, mutta muuten koko viikon se olikin päässyt liikkumaan enemmän oikein, kun mun kanssa, joten lauantaina se oli heti alussa asti tosi kiva.

Ongelma oli taas vaihteeksi ratsastajan oikea käsi, joka näytti tapansa mukaisesti lähinnä halvaantuneelta. Ja se, että ratsastaja ei käytä vatsalihaksiaan istumiseen, vaan könöttää ja kenottaa. Natalla oli varsinkin tosi paljon virtaa, joten oma istunta kärsi vielä enemmän, kun yritin jarrutella yli-innokasta hevosta. Tahdin löytymiseen meni melko kauan, mutta kuvista katsottuna Nata painelikin näköjään menemään tosi kivaa ravia. Nyt ei myöskään paettu tuntumaa liian alas tai roikuttu niin paljoa lavoilla, kuin yleensä. Läpiratsastetulla hevosella oli kyllä kiva ratsastaa.

Tunti painottui melko pitkälti ravi-käyntisiirtymisiin ja avoväistönpoikasiin. Ravissa saatiin pätkittäin ihan mukaviakin onnistumisia, tosin siirtymisiin jäi vielä älyttömän paljon vikaa. Ei se lähelläkään hyvää ollut, mutta loppua kohden jo lähempänä siedettävää, kuin alkutunnista. Avoväistöt onnistui ihmeen hyvin, siihen nähden, että tehtiin niitä ensimmäistä kertaa. Natakin alkoi niiden kanssa keskittymään vähän paremmin, kuin alkuun. Alkutunnista Annekin totesi, että arvon propellikorva voisi vähän keskittyä... :D

Kovin rankasti ei siis pystytty tekemään, ja hyviin avoväistöpätkiin päästiinkin sitten jo lopettamaan. Loppujen lopuksi sainkin siis olla tosi tyytyväinen Nataan, on se vaan niin hieno! Nyt vaan oikeasti treeniä, treeniä ja vähän lisää treeniä, niin eiköhän tästä oikeasti hyvä tule vielä. Ratsastaja saisi vain keräillä istuntansa rippeet nyt jostain ja alkaa keskittymään myös siihen, miten päin itse keikkuu siellä kyydissä, eikä vain siihen, miten päin hevonen liikkuu. Epäilemättä myös hevonen lähtisi liikkumaan paremmin, jos mä en keikkuisi niin velttona siellä selässä. Ja katsoisi menosuuntaan.

~ Omppu