Pitkästä aikaa kouluradalla [kisat 9.4]

(c) äiti

Vaikka blogissa olenkin asian jättänyt kertomatta, koko kisoja edeltävä viikko meni lähes hysteerisesti panikoidessa. Matkalla kisoihin saatiin pysähtyä vaihtamaan autoon rengasta ja mä olin lähes hysteerinen koko matkan, mutta loppujen lopuksi perille selvittiin hengissä. "No nyt teillä menee sitten rata hyvin, kun mikään muu ei oo tänä aamuna menny", Totesi eräs kaverini, ja itse asiassa hän oli aika lailla oikeassa.

(c) Viivi Kuntanen

Itse asiassa meidänhän piti mennä jo LuSarin koulukisoihin maaliskuun puolessavälissä, mutta lopulta tultiin siihen tulokseen, että peruin oman lähtöni ja olin koko päivän talkoissa, sillä kisoihin ei oltu päästy harjoittelemaan juuri yhtään. Tällä kertaa varsinainen radan harjoittelu jäi yhteen tuntiin, jolloin ratsastin radan kerran läpi asenteella "suunnilleen sinnepäin", ja ennen kisoja Natalla oli alla kaksi kevyempää viikkoa (ihan vain, koska Suomen kevät). Perjantaina sain sentään Natan ratsastettua ihan kohtuullisen hyvin, muuten lauantain koulukisat olisivat menneet ihan varmasti penkin alle.

(c) Emma Vähä-Pesola / hallatuuli.kuvat.fi

Aamulla olin tallilla seitsemän aikoihin jatkamassa perjantai-iltana kesken jäänyttä puunausoperaatiota, jonka lopputuloksena mulla oli vähän ennen kahdeksaa kiiltävä ja sykeröity hevonen. Mun valmentaja ja yksi meidn tiimiläinen tulivat kahdeksan aikoihin tallille ja lastasivat Natan, ja tosi hyvissä ajoin päästiinkin lähtemään. Oltaisiin oltu kisapaikalla tosi paljon etuajassa, mutta autosta levisi rengas puoleenväliin matkaa, joten eiköhän sitä sitten pitänyt alkaa pikatien varressa vaihtamaan. Tästäkin selvittiin, ja matka kohti Zilpaa ja PRRC:n koulukisoja jatkui.

(c) Emma Vähä-Pesola / hallatuuli.kuvat.fi

Paikalle päästiin, ja kyllähän se jännitys oli aika käsinkosketeltava. Laiteltiin Nata kuntoon ja lähdin verkkaamaan. Mua oikeasti harmittaa aika paljon, ettei äiti kuvannut meidän verkkaa juuri lainkaan, sillä Nata liikkui aika kivasti pätkittäin. Enemmän mun piti hidastaa, kuin ratsastaa eteen, mutta toisaalta ihan hyvä niin. Verkassa jännityskin alkoi ehkä pikku hiljaa vähän hellittää, tein ihan perusjuttuja - lähinnä keventelin ja kävelin pitkällä ohjalla, vähän hain tuntumaa myös käynnissä ja otin muutaman pätkän harjoitusravia, jotta vähän hahmotin, minkä verran joudun hidastamaan ravia, että pystyn istumaan yhtään.

(c) Emma Vähä-Pesola / hallatuuli.kuvat.fi

Itse rata oli tosi hyvä, vaikkakin vähän turhan jännittynyt. Laukat tuntuivat vähän kiireisiltä, mutta toisaalta molemmat nostot olivat kohtuullisen hyviä ja tiet ihan kohtuulliset, myös siirtymiset laukasta raviin onnistuivat yllättävän hyvin. Ravissa Nata oli ehkä vähän turhan jännittynyt, mutta toisaalta se ei ollut yllätys, sillä kyllähän muakin radalla jännitti ja jouduin pidättämään Nataa aika paljon, että pystyin istumaan siellä ravissa. Paremmalla pohjalla kun raviki oli luonnollisesti vähän parempaa, jolloin siellä istuminen oli vähän hankalampaa. Käynti puolestaan oli ehkä pätkittäin turhan hidasta, mutta siinä Nata oli puolestaan ihan kohtuullisen rento.

(c) Emma Vähä-Pesola / hallatuuli.kuvat.fi

Arvostelupaperi oli parempi, kuin luulin. Odotin ehkä 58% suoritusta, mutta paperissa lukikin 61,905%, mikä oli tosi positiivinen yllätys. Yksikään numero ei ollut alle kutosen, paperin paras numero oli seiska oikean laukan nostosta. Muutamasta siirtymisestä ja vasemmasta laukasta saatiin 6,5, loput kohdat olivat kutosia, myös alapisteet. Hevonen oli kuulemma symppis, laukkaosuus oli sujuvampi, ravissa jännittyi kättä vasten, saisin istua syvemmälle satulaan ja niska pitäisi saada rennommaksi.

(c) Emma Vähä-Pesola / hallatuuli.kuvat.fi

Itse olen tosi tyytyväinen kaiken kaikkiaan kisapäivään. Tuosta tuli nyt vaan kahta jäätävämpi kuume kisata, joten toivottavasti päästään taas pian kouluradalle (tai no, miksei esteradallekin). Näillä näkymin on ainakin yhdet kisat tulossa piakkoin, mahdollisesti toisetkin, riippuen, miten meillä menee sitten taekwondojutut silloin. Nyt kuitenkin vaan rukoillaan parempia kelejä, että päästään kotona kentälläkin ratsastamaan kunnolla ja toivottavasti hyppäämäänkin.

(c) Viivi Kuntanen

 ~ Omppu