Semihyvä boogie

Anne oli taas pitämässä puomijumppaa, joten olihan sitä sitten pakko survoutua mukaan loikkimaan. Tällä kertaa ratsuksi osui Matti, mitä odotin innolla,

ja pakko se on myöntää, että jotain mä ainakin taisin tehdä oikein.

Käveltiin alkukäynnit normaalisti, ja heti, kun keräilin ohjat käteen, huomasin, että Matti tuntuu tosi kivalta ja pidäte menee hyvin läpi, eikä hevonen makaa kädellä. Raviin siirryttäessä Masa menikin jo aika hyvin "oikein päin", ja olin ihan fiiliksissä, koska hetkeen ei yksikään hevonen ole toiminut noin hyvin minun kanssani. Laukkakin pyöri ihmeen hyvin, ja hevonen tuntui jopa paremmalta, kuin kesällä, milloin se oli ihan mahtava.

Kun oltiin verkattu, siirryttiin hyppäämään suhteutettua linjaa, joka mun olisi pitänyt tulla Matin kanssa järkevällä neljällä askeleella, mutta heti, jos unohdin itse ratsastaa, tultiin kolmella älyttömän pitkällä ja levahtaneella askeleella, sekä yhdellä pienen pienellä töppöaskeleella. Näistä seurasi myös jos minkälaisia hyppyjä, mutta olin edelleen niin fiiliksissä, että mulla oli hevonen oikeasti avuilla, että en oikeastaan välittänyt, vaikka keräilin itseäni kaulalta pariinkin kertaan.

Kun linja sujui normaalisti, siirryttiinkin tulemaan se niin, että ohjat olivat ulkokädessä. Tämä oli yllättävän hankalaa, kun ohjista piti pitää melko paljon vastaan, mutta muutaman mielenkiintoisen hypyn ja loikan jälkeen tehtävä lähti kuitenkin sujumaan - Matti kun ei ole itsepäinen, vaan jos joku ei sen kanssa toimi, syy on puhtaasti siinä, että itse tekee asian väärin / epäselvästi.

Tässä vaiheessahan hyppy näyttä vielä ihan järkevältä...

...mutta mitä tapahtuu tässä?

Tultiin myös toista, vähän pidempää suhteutettua linjaa toisella pitkällä sivulla. Ensin ohjat pidettiin ihan molemmissa käsissä, mutta tehtävän sujuessa piti taas ottaa ohjat ulkokäteen. Kääntäminen oli ehkä tähän linjalle vähän helpompaa, eikä Mattia tarvinnut pidättää läheskään niin paljoa. Tämäkin tehtävä sujui ihan hyvin.

Seuraavaksi olikin vuorossa "Grande Finale", eli rata ohjat yhdessä kädessä. Ensimmäinen kierros oli harjoitus ja toinen varsinainen "kisa", jolloin yhdestä ohi lipsahduksesta rata loppui siihen ja se, joka selviää vähimmillä kahden käden kosketuksilla, voittaa (kunhan siis pääsee kaikista esteistä yli). Mun ja Matin radat näkyykin videolla, ja niinhän siinä kävi, että kun tajusin, että kättä, jossa ohjat ovat, saa vaihtaa, mehän "voitettiinkin", vaikka suoritettiin joku avosulkuväistötaivutushässäkkä kesken radan.


Kiva oli taas käydä loikkaamassa, kun viime kerrasta estetunnilla onkin kai kuukauden verran aikaa. Matti toimi älyttömän hyvin enkä mä voinut kuin hymyillä loppuverkassa, on se hevonen niin super ♥

"Hei pliis, ei julkista lääppimistä, mun maine menee!"

Illallahan me "hypättiin" eli mentiin yksittäistä kavalettia. Ponina mulla oli Dolli, eikä tunnista ole mitään kerrottavaa oikeastaan. On meillä mennyt huonomminkin, mutta ei kovin usein. Laukka oli huonoa, kaikki ponnistuspaikat tuli ihan kiinni kavaletistä jne... Laukanvaihtoja esteen päällä tuli treenattua vähän, ja ne saatiin onnistumaankin. Oikeastaan muuta ei jäänyt iltatunnista mieleen, koska päivän päätähti oli ehdottomasti Masa!

~ Omppu