Itsenäisesti epämukavuusalueella

Vaikka itsenäisesti ratsastaessani hortoilen melko pitkälti omalla mukavuusalueellani, tiistaina päätin ottaa jalustimet kokonaan irti satulasta ja pakottaa itseni taas istumaan.
Pakko todeta, että Nata toimi taas älyttömän hyvin, vaikka mä meinasinkin muutaman kerran maastoutua.

Hölmö, oli näköjään hyvää puuroa noissa kaltereissa :D

Maanantain tunnin jälkeen mietin, kannattaisiko ne jalustimet jättää ihan suosiolla pois jo tiistaina ja yrittää ratsastaa siellä omalla epämukavuusalueella mahdollisimman hyvin itsenäisesti, eikä vaan humputella menemään ilman mitään järkeä tai varsinaista suunnitelmaa. Tallissa ajatus tuntui vielä jotenkin toteuttamiskelvottomalta, mutta kentällä päädyin kuin päädyinkin irrottamaan jalustinhihnat satulasta ja ripustamaan ne aidalle roikkumaan. Luonnollisesti tästä aiheutui lisää tyhmää oloa, mutta pakkohan mun on jotain saada aikaiseksi myös itsenäisesti ratsastaessani, ja jollain tavalla maanantain tunnin juttujen kertaaminen tuntui hyvältä idealta.

Olin oikeasti aika yllättynyt siitä, miten vähän hankalalta istuminen harjoitusravissa tuntui. Keventäminen ilman jalustimia ei nyt ole itsessään tehtävä helpoimmasta päästä, mutta tämäkin onnistui yllättävän  hyvin, ja olo oli huomattavasti vähemmän tyhmä, kuin maanantaina. Alkuhölkkäilyn jäkeen lähdin tekemään siirtymisiä ja pientä väistöntynkää, ja luonnollisesti samaan "tehtävään" mahtui myös ravia. Toisella pitkällä sivulla tein jotain pohkeenväistöntapaista ensin kohti keskikenttää ja sitten takaisin uralle, vähän sillä ajatuksella, että lopputulos olisi loivan kiemuran tapainen. Lyhyen sivun aikana tein usein pysähdyksen ja sen jälkeen siirryttiin raviin, tosin joka kierroksella ei pysähdytty. Alkuun kevensin ravissa, mutta kun se alkoi sujua paremmin, jäin istumaan harjoitusraviin. Ravista siirryttiin käyntiin puolen kierroksen jälkeen lyhyellä sivulla, jonka jälkeen taas sama homma uudestaan. Muutama vähän mielenkiintoinen käyntisiirtyminen tuli, mistä olisin voinut tipahtaa melko helpostikin, mutta kiitos Natan kiltteyden en tällä kertaa päässyt maistelemaan hiekkaa.

Tein tätä molempiin suuntiin, keskittyen mahdollisimman paljon siihen, että istuin hyvin suorassa enkä vetänyt ohjasta (pidin tosiaan taas ohjista sillä "paistinpannutyylillä" kiinni, koska se tuntui toimivan). Yllättävän kivojakin pätkiä saatiin, ja jossain vaiheessa jäin vain ravailemaan muutaman kierroksen harjoitusravia ympäri kenttää, tehden siirtymisiä käyntiin ja yrittäen saada Nataa pysymään rentona myös pysähdyksissä. Jossain vaiheessa totesin, että tämä onnistui jo ihan kohtuullisesti - ja tätä toteamusta seurasi se ratsastuksen miellyttävin vaihe, loppukeventelyt ilman jalustimia. Yllättävän hyvin tämäkin luonnistui, tässä vaiheessa en oikeastaan tuntenut oloani enää lainkaan niin tyhmäksi, kuin alkuverkkaraveissa.

Tiivistettynä Nata oli siis jälleen kerran ihan super. Vähän oli taas oma tekeminen hakusessa, mutta kyllä tämä oli mahdollisesti järkevimpiä itsenäisiä kertoja, mitä nyt olen Natalla mennyt. Ehkä siis tällä viikolla jätetään vielä toistekin jalustimet pois, kun lähdetään kentälle hölkkäämään. Natalle kevyt hölkkäpäivä, hevonen ei edes hikoa, mutta ratsastajaa hapottaa ja hikeä pukkaa... Nyt tässäkin vaan paljon treeniä, kyllä se keskivartalonhallinta vielä jostain löytyy. Kuvasin tiistailta muuten MyDayn, jonka julkaisen heti, kun saan sen editoitua.

~ Omppu