Hevosella on liikaa virtaa ja ratsastajalla kevätflunssa.
Kuulostaako hyvältä yhdistelmältä?
Keskiviikon tunti tiivistyy melko hyvin sanaan "kovaa". Tai ehkä sittenkin "kovempaa" kuvaisi paremmin sitä, miltä ravi näytti laukan jälkeen? Hevosella riitti virtaa ainakin vaikka muille jakaa, ratsastaja puolestaan oli oma vetelä itsensä, joka ei edelleenkään ole tainnut ymmärtää, miten herkällä hevosella ratsastetaan. Ja selittelyä selittelyn perään, ratsastajalla oli ollut koko päivän sellainen olo, että vaihtopää olisi nyt tosi jees, ihan vain, koska heti riparin jälkeen kevätflunssa päätti iskeä. Mainittakoon, että loppuviikkoa kohden flunssa vain paheni ja paheni, mutta koska kuumetta ei ole, sehän ei estä talleilua...
Itseasiassa mulla ei ole keskiviikosta mitään muuta muistikuvaa, kuin se, että Nata oli älyttömän innoissaan. Oli tehtävä mikä hyvänsä, virtaa riitti, enkä mä yksinkertaisesti saanut tehtyä asialle mitään. Sitten juostiin ympäri kenttää. Välillä yritettiin ravata, välillä laukata, välillä kävellä, mutta lopputulos oli aina sama; en saanut pidätteitä lainkaan läpi (tosin eipä tuo ole ihmekään, sillä jäin vain roikkumaan passiivisesti jompaankumpaan ohjaan) ja Nata pystyi kipittämään tasan niin kovaa, kuin häntä itseään sattui huvittamaan.
Sitten istuttiin, yritettiin saada ratsastajaa käyttämään vatsalihaksiaan ja hallitsemaan jalkojaan. Kuten joku on saattanut videoilta jo huomata, mun jalat eivät todellakaan pysy Natan ravissa paikallaan, joten tässäkin oli tekemistä. Saati sitten siinä, kun piti ravata rauhallista harjoitusravia, josta piti nostaa rauhallinen laukka, josta piti tehdä siirtyminen ensin rauhalliseen raviin ja siitä rauhalliseen käyntiin. Alkuunhan me pysähdeltiin päin aitaa, mutta pikku hiljaa pääsin paremmin istumaan raviin. Eipä se edelleenkään varmasti hyvältä näyttänyt, muttei ehkä ihan yhtä pahalta, kuin aiemmin. Ehkä. Tai ei se ainakaan tuntunut yhtä järkyttävältä.
Kun tämä tehtävä sujui, saatiinkin jäädä jo loppuverkkaamaan. Alkutunti meni siihen, että yritin jarrutella vähän turhan innokasta hevosta, ilman mainittavaa onnistumista. Jossain vaiheessa Nata rauhoittui kuitenkin sen verran, että ravikin alkoi näyttää vähemmän kiireiseltä, kuin alkuun. Kaiken kaikkiaan meni kai ihan okei sitten loppujen lopuksi, kun ymmärsin, että mun pitää istua rentona olematta vetelä. En väitä, että se olisi todellakaan onnistunut, mutta nyt ainakin teoriassa ehkä ymmärsin jo, mitä pitäisi tehdä, sen toteuttaminen onkin sitten eri asia... :D
~ Omppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti