Sunnuntain ratsastus

Sunnuntai oli taas sellainen päivä, kun ei voinut olla miettimättä, että jos ei itse sähläisi, miten hyvin meillä sitten menisi, kun pätkittäin menee niin hyvin, vaikka sähläänkin.

Koko kuluneen viikon kenttä on ollut enemmän ja vähemmän mielenkiintoinen. Maanantaina se oli tosi hyvä, kuten myös tiistaina. Keskiviikkona satoi lunta ja oli pakkasta, torstaina kenttä oli jo ihan siedettävä. Perjantaina taas yksi kohta oli kova ja toinen mutainen, lauantaina en kahdeksan tunnin talkoopäivän jälkeen yksinkertaisesti jaksanut ratsastaa ja sunnuntaina ratsastus tuli suoritettua mutavellissä. Enkä missään nimessä valita, sillä esim. tammikuussa ei ratsastamaan juuri pystynyt, jos maastoon ei halunnut pimeällä lähteä. Nyt vaan todella toivon, että ei tule enää yhtäkään takatalvea ja että päästään nyt treenaamaan kunnolla.

Ennakko-odotukset sunnuntain ratsastukselle eivät olleet kovin korkealla. Natalla oli ollut tosiaan vapaapäivä lauantaina, joten ajattelin sen olevan aika varmasti niin energinen, etten saa sitä yhtään rentoutumaan, sillä odotin kaiken keskittymisen menevän hevosen rauhoitteluun. Mutainen kenttä (= raskaampi pohja) taisi kuitenkin vaikuttaa siihen, että tällä kertaa se energia kanavoitui kohtuullisen fiksusti ja alkuravitkin Nata pisteli menemään pitkillä askelilla suhteellisen tehokkaasti. Pää ei missään vaiheessa noussut niin ylös, että Nata olisi näyttänyt kirahvilta, vaikka vähän tätä odotinkin. Nata liikkui eteenpäin tosi hyvin, mutta jarrut toimivat silti, eikä jokaista pidätettä seurannut pään jännittynyt ylös heittäminen.

Mitään kovin ihmeellistä en tehnyt - ravailin ympyröillä ja suorilla, tehden pysähdyksiä ja peruutuksia. Nata toimi tosi hyvin ja muutaman kerran tuntui ihan pienen hetken (siis ehkä askeleen tai kahden ajan) siltä, että se vähän nosti selkäänsä ja etuosaansa ylöspäin. Raskaampi pohja kyllä vaikutti siinäkin mielessä tosi paljon, että loppua kohden Nata alkoi väsähtää ja sain pyytää sitä jalalla vähän enemmän eteenpäin. En edelleenkään paljoa, mutta enemmän, kuin normaalisti. Ihan superhyvin Nata silti keskittyi ja liikkui loppuun asti, eikä lähtenyt juoksemaan alta pois kirahvina.

Oli ehdottomasti kyllä yksi parhaista ellei jopa paras itsenäisistä ratsastuksista Natalla tähän mennessä. Oma tekeminen ei ollut ihan parasta, kädet ovat turhan passiiviset ja liian alhaalla ja tuijotan hevosen niskaa ja välillä könötän, mutta jotain tein silti ilmeisesti eri tavalla, koska hevonen tuntui niin erilaiselta, kuin vaikkapa lauantaina. Paljon rennommalta, mutta kuitenkin paremmin liikkuvalta. Tunsin ihan eri tavalla, miten hyvin liike lähti takaosasta.

Niin hieno Nata, mutta mitä tekee ratsastajan jalka? Mua todella kiinnostaisi tietää, miksi se on tässä kuvassa jossain Natan etujalan kohdalla.

Pakkohan tähän on siis olla tyytyväinen. Hevonen meni ihan superhyvin, ja kyllä pisti miettimään, että kun ratsastaja kerää itsensä ja löytää vatsalihaksensa, miten hyvin sitten voikaan parhaimmillaan mennä, kun nytkin jo pätkittäin hevonen menee älyttömän hienosti. Ne onnistumiset itsenäisillä ratsastuskerroilla tuo vaan niin paljon lisää motivaatiota tehdä muutakin, kuin höntsäillä ja hölkkäillä vähän sinne päin, kun huomaa, että on ihan oikeasti mahdollista onnistua muutenkin kuin tunneilla. Kuluneella viikolla kun ei oikein itsenäisesti tehty juuri mitään muuta, kuin vähän hölkkäiltiin, paitsi sunnuntaina.

Äiti otti tosiaan loppuraveista videota. Nataa taisi vähän jo väsyttää tuossa vaiheessa, sillä jouduin vähän pyytämään sitä jalalla eteenpäin. Ratsastajakin oli jo aika puhki, sillä sai siinä kyllä itsekin tehdä aika paljon töitä, että pystyin istumaan lainkaan, kun Nata ravasi niin isosti. Mun mielestä näissä videopätkissä näkyy kuitenkin melko hyvin se rentous, mitä nyt ollaan haettukin, mutta kuitenkin samalla hevonen liikkuu eteenpäin eikä näytä vetelältä. Nyt osaan jo itsekin olla vähän paremmin tuolla mukana, kuin silloin helmikuun alkupuolella, kun Nata ekan kerran pisteli mun kanssa menemään vähän isompaa ravia.

Jos tää ravi löytyisi kouluradalle askeleenpidennyksiin... :D

Sään salliessa maanantaina olisi jälleen tarkoitus hypätä, toinen tunti on oletettavasti keskiviikkona ja mikäli ei nyt tule enää takatalvea, suunnitelmissa olisi yrittää mahdollisimman paljon yrittää treenata itsenäisestikin niitä asioita, jotka tunneilla on todettu hankaliksi (kuten ihan esimerkiksi suoraan ratsastaminen). Niitä kun riittää, ihan perusasioitakin, jotka vaan tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta - mun suorat tiet ovat nimittäin oikeasti usein lähempänä siksakkia kuin suoraa... :D

~ Omppu