Tiivistettynä kuluneet kolme kuukautta

Aika kuluu älyttömän nopeasti.

Mä muistan aivan täydellisesti sen tunteen, kun luin kerta toisensa jälkeen Natan omistajanvaihdospapereita jouluaattona miettien, että voiko tämä olla totta.

Vaikka kolme kuukauttahan on sinänsä tosi lyhyt aika, tuntuu silti aika uskomattomalta, että siitä, kun sain Natan, on jo sen verran aikaa.

Vielä kertauksen vuoksi käydään nämä sataan kertaan nähdyt kuvat läpi vielä tässäkin postauksessa. Tämä kuva on otettu muistaakseni 26.12, ekat kuvat oman hevosen kanssa.

Tavallaan tuntuu, että tähän kolmeen kuukauteen on mahtunut vaikka mitä, mutta toisaalta aika on mennyt uskomattoman nopeasti. Koostevideota tehdessä tajusin, miten vähän julkaisukelpoisia videopätkiä mulla on tästä kolmen kuukauden ajalta, mutta kuvia on ainakin kertynyt ihan mukavasti.

Ehkä ensimmäinen tavara, mikä me ostettiin Natalle: toppaloimi. Uuden vuoden jälkeiset pari viikkoa täällä päin Suomea oli sellaiset -20 astetta pakkasta.

Kun miettii, että alkuun koko talli kuuli, kun mä suoritin päivän painimatsia eli yritin epätoivoisesti laittaa Nataa kuntoon, niin kyllä me ollaan siitä päästy jo eteenpäin. Ihan niinkin yksinkertainen asia, kuin Natan tarhasta talliin hakeminen tuotti vaikeuksia, mutta nyt se ei aiheuta enää mitään ylimääräistä sähläämistä. Nata on myös rauhoittunut tallissa älyttömän paljon, nykyään on oikeastaan aika lailla ihan sama, onko se siellä yksin vai kaverin kanssa.

Alkuun ravi oli aivan pelkkää vääntämistä, nyt jo löytyy jo onneksi rennompikin vaihde.

Ratsastuksellisesti on pakko todeta, että yksi asia on kehittynyt ainakin omasta mielestäni selvästi eniten; kehonhallinta. Jos mä joskus kehtaan julkaista niitä meidän ekoja harjoitusravipätkiä tänne, niistä mahdollisesti näkee eron, kun vertaa noihin tämänhetkisiin. Eihän tuo harjoitusravi nyt vielä lähellekään hyvältä näytä, mutta nyt pystyn jo istumaan siellä, ja se on jo parempi lähtökohta ravin työstämiseen, kuin se, että pompin, kuin superpallo.

Tykkään tästä kuvasta tosi paljon, super Natsku! Nämä olivat aika lailla ensimmäisiä kuvia harjoitusravista, mitä tänne laitoin.

Ylipäätään väittäisin, että kyllä mä näytän hevosen selässä vähemmän tyhmältä, kuin kolme kuukautta sitten. Siitä en tiedä, onko se totta, mutta siltä se ainakin tuntuu. Muutama vähän isompi ahaa-elämys, tärkeimpänä juuri tuo keskivartalonhallinta, ovat muuttaneet melko paljon sitä, miltä ratsastaminen tuntuu, vaikka ehkä videoilta eroa ei huomaa niin selvästi (niin no, eihän täällä ole edelleenkään ollut niitä videoita harjoitusravista ajalta ennen tätä ahaa-elämystä). 

Vaikka ratsastaja ei todellakaan ratsasta senkään vertaa, mitä osaisi, vaan matkustaa passiivisesti tässäkin kuvassa, Nata liikkuu kuitenkin kivasti.

Hyppäämisestä on ehkä yhden tunnin jälkeen vähän aikaista mennä sanomaan yhtään mitään, mutta pakko on silti todeta, että estetunnilla oli kivaa. Ymmärsinkin mahdollisesti jotain, ja mä olin positiivisesti yllättynyt siitä, että homma pysyi suunnilleen hallinnassa, vaikka kentällä olikin yksi este. Natalla hyppääminen oli vain niin erilaista, kuin kellään aiemmalla hevostuttavuudella, että siihen tottumiseen menee varmasti vielä aika monta estetuntia. Silti mulle jäi estetunnilta tosi hyvä mieli. Natan selässä mulla oli vaan jotenkin tosi turvallinen olo. Se ei ole itsestäänselvyys, kun jostain maasta irti olevasta puomiviritelmästä pitäisi päästä yli.

Mä en ole varmaan ikinä odottanut seuraavaa estetuntia niin paljon, kuin nyt. Se kertoo ehkä tarpeeksi.

Tiivistettynä kulunut kolme kuukautta on ollut mulle älyttömän opettavaista aikaa. Vaikka olen useammaltakin ihmiseltä kuullut siitä, miten mun seuraavassa todistuksessa kaikki numerot ovat huonompia, kuin jouluna, niin alkukevään kokeiden perusteella näin ei kyllä ihan välttämättä ole. En ole itse asiassa edes stressannut koulusta yhtä paljon, kuin aikaisemmin, ja toivon, että tämä sama onnistuu myös loppukeväästä. Kaiken kaikkiaan mä olen ollut viimeiset kolme kuukautta paljon onnellisempi, kuin pitkään aikaan.

~ Omppu