"Älä nyt enää lähde vaihtamaan, mut ens kerralla kun mennään puomeja tai hypätään ni muista laittaa ne olympiat"
Miten niin yllämainittu kommentti aiheutti hienoista panikointia puomitunnin alkuverkan aikana?
Mä en edes muista, sanoinko viime postauksessa mitään siitä, koska meillä on seuraava tunti, mutta se tosiaan oli keskiviikkona. Aiheena oli "estesäädöt" ja ne hurjan ihmeelliset maapuomit, jotka aiheuttivat lähinnä kylmiä väreitä ratsastajalle. En siis ollut tajunnut kysyä, vaihdanko Natalle olympiat vai enkö, ja tajusin tämän siinä kohdassa, kun Anne totesi, että ne olympiat voisin kyllä laittaa ensi kerralla. Pakko myöntää, että tällä oli mahdollisesti osuutta siihen, että ratsastin suunnilleen niin rennosti, kuin olisin odottanut taivaan putoavan niskaan hetkenä minä hyvänsä.
Vasen kierros meni ihan hyvin, mutta se oikeahan meille on se hankalampi. Ravi sujui vielä oikeaan, mutta laukassa puomin jälkeen kierroksia oli vähän liikaa siihen nähden, että puomin jälkeen matka jatkui lähes joka kerralla liian kauan suoraan eteenpäin, jolloin räpiköitiin siellä kentän liukkaimmassa kohdassa. Ulko-ohja, ulkopohje, käännä, istu, katso mihin menet... Lista siitä, mitkä asiat olisin voinut muistaa tässä vaiheessa, on lähes loputon. Jossain vaiheessa päästiin maapuomi myös oikeassa laukassa ilman sitä vääntämistä, minkä aloitin heti, kun Nata yhtään innostui.
Laukassa yksi yksittäinen maapuomi siis tuotti huomattavan paljon päänvaivaa ratsastajalle, mutta hevosella taisi olla hauskaa - vaikka välillä tuli vähän mielenkiintoisia ratkaisuja puomin ylityksen kanssa, Nata tuntui kaiken kaikkiaan tosi hyvältä. Tehtiin siis pientä pujottelua käynnissä ja ravissa, mentiin yksittäistä maapuomia ravissa ja laukassa ja haettiin kevyttä istuntaa. Positiivinen yllätys oli, että pysyin kevyessä istunnassa paljon paremmin, kuin esim. viime kesänä tai syksynä.
Vaikkei ihan mennyt, niin kuin Strömsössä, niin olen silti tosi tyytyväinen. Aiemminhan mä en ollut mennyt Natalla edes maapuomeja, ja nyt tuli testattua, että niistä on mahdollista selvitä todistetusti hengissä. Ravissa ja vasemmassa laukassa meni pätkittäin tosi hyvin, eniten hakemista oli oikeassa laukassa. Toisaalta se ei ollut mikään ihmekään, koska mulle oikea kierros on vaikeampi ratsastaa, joten osasin odottaakin, että vasempaan kierrokseen tehtävät tulevat menemään paremmin.
Täytyy siis vain todeta, että olen kyllä tyytyväinen. Estejalustimet tuntuivat seinähulluilta, olo oli sellainen, että polvet olivat suussa ja nilkat tuntuivat olevan kippurassa. Miten niin hyppytaukoa itselläkin takana ihan reippaasti? Neljääkymppiä isompaa olen hypännyt viimeksi varmaan viime syksynä, ja kyllä siitäkin on helposti varmaan puoli vuotta. Enkä ole ikinä hypännyt lainkaan sen tyylisellä hevosella, kuin Nata, ja se näkyi jo puomeilla. Ei siinä mitään, onneksi mikään kiire hyppäämään sitä tai tätä korkeutta ei ole, vaan voidaan ihan rauhassa harjoitella ihan vaikka niitä yksittäisiä maapuomeja.
Ja kyllä, nyt ollaan taas siinä vaiheessa, kun maapuomitkin melkein vähän jännittää. Ei nyt ihan, mutta melkein. Mutta pohjaltahan on suunta vain ylöspäin, eikös se niin mene? Sitä paitsi, nyt mulle jäi hyvä mieli siitä, että mentiin sitä yhtä, hurjan ihmeellistä yksittäistä maapuomia. Ja mä väittäisin, että on sekin nyt hyvä juttu.
~ Omppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti