"Kaksi paistinpannua"

"Ja nyt pidät jalat siinä, siirryt raviin, lähdet keventämään - joo, ilman jalustimia -, ja ajattelet edelleen, että sulla on käsissäsi kaksi paistinpannua."

Kuvat on otettu lauantaina, istuntakurssin jälkimmäisellä tunnilla, joka ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä

Tuohon kommenttiin tiivistyy koko maanantain tunti. Jalustimet piti nostaa alkuverkan jälkeen ristiin satulan eteen, ohjista pidin jo alkuverkassa kiinni "kuin paistinpannuista". Olihan siinä väkisinkin vähän tyhmä olo, kun yritti keventää ilman jalustimia, varsinkin, kun ohjistakaan ei saanut pitää normaalisti kiinni. Toisaalta tyhmä olohan mulla on harvinaisen usein, viimeksi ennen maanantain tuntia muistaakseni sunnuntaina kirkossa ja ennen sunnuntaita lauantain istuntakurssilla... :D

Tunnilla tehtiin siis kaiken kaikkiaan perusjuttuja - harjoitusravia, kevyttä ravia, uraa pitkin ratsastamista, ympyröitä ja siirtymisiä. Ja no, tämä kaikkihan tehtiin alkuverkan jälkeen ilman jalustimia, pitäen ohjasta kiinni nyrkit väärin päin. Voi kuulostaa helpolta, mutta sitä tämä ei ollut. Jollain tavalla ravin keventäminen ilman jalustimia tuntui aivan erilaiselta, kuin kesällä estetunneilla - ehkä siksi, että nyt tein sen pätkittäin enemmän oikein ja ymmärsin mahdollisesti, että ideana ei ole vuosituhannen pahin jalkaprässitreeni, vaan nimenomaan se keskivartalon hallinta.

Jouduin oikeasti keskittymään kevyessä ravissa ilman jalustimia tosi paljon sellaisiin asioihin, jotka eivät olisi tulleet jalustinten kanssa mieleenkään - esimerkiksi kuulin tunnin aikana noin 150 kertaa ohjeen "Varpaat ylös". Toisaalta mahdollisesti ymmärsin myös sen, että ratsastan pohkeet aivan liian edessä varsinkin, kun yritän hidastaa hevosta. Ja silti silloin, kun jalkani olivat kuulemma oikeassa paikassa, mulla oli taas tyhmä olo, ihan vain siksi, että olin niin tottunut siihen "vesihiihtäjäasentoon", että kun yhtäkkiä pitikin keskittyä pitämään jalkoja oikealla paikallaan, homma yritti levitä siihen. Eipä onneksi levinnyt ihan niin pahasti, kuin olisi voinut.

Nyt sain vähän kiinni jo joistain asioista, joita yritettiin käydä läpi lauantain kurssilla. Ainakin vähän enemmän tajusin, kuin lauantaina. Pakko myöntää, että ihan vähän hapotti siinä loppuraveja kevennellessä ilman jalustimia, mutta toisaalta se on vaan hyvä asia, että ihan oikeasti joudun tekemään tunneilla jotain siellä hevosen selässä. Ei kovin paljoa hymyilyttänyt siinä vaiheessa, kun "Ei hapota vielä! Kierros vielä ravia! Ja siihen perään vielä puoli kierrosta! Ja vielä puoli kierrosta, niin tulee kaksi kierrosta!"... :D

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin siis positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin tunti meni loppujen lopuksi, sillä oikeastaan kaikki raviin liittyvät tehtävät ovat meille jossain määrin vaikeita. Lienee siis aika selvää, että olin tosi tyytyväinen, kun päästiin tunnin jälkeen Natan kansssa valumaan talliin. Väsytti, mutta toisaalta mua lähinnä huolestuttaisi, jos mua ei yhtään väsyttäisi tunnin jälkeen... :D

~ Omppu