Koulukisoissa Kullaalla 2.10

Koulukisoissa taas vaihteeksi, tällä kertaa tosin kahdessa luokassa.

Lauantain Lavian kisat peruuntuivat, joten mehän lähdettiin Kullaalle kisoihin - luokkina tosiaan sen Helpon Ceen lisäksi myös Helppo B. Ohjelmat olivat Helppo C:2 2000 ja K.N. Special, joka aiheutti ratsastajalle huomattavasti vähemmän paniikkia, kuin Lavian B-merkin kouluohjelma, jossa oli keskilaukat, väistöt sun muut. Tosiaan, näihin kisoihin ehdittiin ohjelmia treenaamaan - ja ratatreenien jälkeen mä olin sitä mieltä, että ei kannata edes lähteä hakemaan kahta nipinnapin läpi- tulosta, mutta kuitenkin päädyttiin kisoihin lähtemään.

Verkkaamassa oltiin kerrankin todella hyvissä ajoin - ehdittiin vähän kävelemään ja säätämään ravissa aika paljonkin. Laukkaa otin yhden noston molempiin suuntiin, koska se toimi ja pidätteet menivät ihan kohtuullisesti läpi. Kentällä saatiinkin tosi kivoja pätkiä, vaikka itse roikuinkin ehkä ohjissa turhan passiivisena, jolloin Lehmä aukoi suutaan ja jännittyi.

Maneesissa iski pieni paniikki - kai mä muistan ohjelman? Aitojen sisällä piti pyöriä vielä sen verran kauan, kun edellisen paperia kirjoitettiin ja sen kanssa kai jotain sählättiin, että kolmeen kertaan teki mieli kysyä, että vihellettiinkö vai oliko se vaan meidän natiseva satulavyö... :D Lopulta kuitenkin päästiin aloittamaan rata, joka meni muutamaa tyhmää virhettä lukuunottamatta ihan hyvin - itse säädin vasemman laukan nostossa, jolloin meinattiin nostaa oikea laukka ja pienen korjailun jälkeen vasen laukka tuli myöhässä, ja toisen keskiravilävistäjän keskellä esitettiin myös laukkaa. Näiden jälkeenkin keräsin vielä itseni(!) ja ratsastin ohjelman loppuun saakka, saaden prosentit 65,0%.

Numerot vaihtelivat siellä 4,5 (vasemman laukan nosto) ja 8 (keskiympyrä vasemmassa laukassa ja suunnanmuutos oikeassa laukassa) välillä. Alapisteissä oikeiden teiden seuraaminen oli 7 (vaikka mustahan tuntui, ettei tehty koko radan aikana yhtäkään hyvää kulmaa), ratsastajan vaikutus hevoseen 6 ja asento, istunta ja apujenkäyttö 6,5. Kommentteina oli vielä, että "Kokonaisuutena vallan onnistunut suoritus! Vielä taivutat ja voit myös alkaa lisäämään energiaa!", eli ihan metsään ei ekalla radalla menty. Tuloksissa oltiin ensimmäisiä ei-sijoittuneita, eli 5/15, mikä ei sekään ollut lainkaan huonosti.

Kun oltiin verkkaamassa seuraavaan luokkaan, tapahtui jotain ja se sama nilkka, jonka mä melkein toivoin jo alkaneen parantumaan, päätti, ettei ole mun kaveri. Sattui, paljon. Täysin vakavissani mietin, kannattaako sitä rataa lähteä ratsastamaan yhdellä toimivalla jalalla, mutta kyllä mä sitten lähdin, ja onneksi lähdinkin, koska oikean voltin sähläämistä (laukka-käynti-ravi) lukuunottamatta rata oli ihan tasainen ja kohtuullisen jees. Prosentteja oli 57,4%. Pisteet olivat väliltä 4,5 (se oikea voltti) - 6,5 (ensimmäinen halkaisija & alkutervehdys, lävistäjä, jossa tuli kolme askelta käyntiä ja vasen laukkaympyrä). Vaikka pisteet ja prosentit eivät kovin mahtavat olleetkaan, kommenteista tuli kuitenkin hyvä mieli; "Hevonen saisi liikkua rennommin ja rehellisemmin läpi koko vartalonsa. Sinulla on oikea ajatus hevosen tasapainottamisesta ja ratsastat keskittyneesti!"

Tiivistettynä siis oli oikeinkin hyvä kisapäivä - saatiin meidän toinen H:Bn rata alle ja H:Cn prosentit parani taas viime kerrasta, vaikka olihan tuomari eri, mutta suunta on selvästi oikea. Kaiken kaikkiaan siis tyytyväinen ja ylpeä ratsastaja, saatiin kuitenkin taas lisää kisakokemusta ja Natan lastaamiset sun muut menivät taas hyvin - tuo "lastausongelma" oli alkukaudesta yksi syy, miksi kisoihin lähteminen jännitti paljon enemmän, kuin nykyään, kun alkaa jännittää vasta kisapaikalla. Nyt mä en vaan osaa sanoa enää muuta, kuin että vaikka ei varsinkaan jälkimmäisellä radalla ihan parasta mahdollista ratsastusta itsestä irronnut, mä olen tyytyväinen.

~ Oona

Marita Tevalin valmennus 28.9

Ekaa kertaa pitkään aikaan jonkun muun, kuin Annen valkussa.

Tästä mun on yksinkertaisesti pakko tulla hehkuttamaan tännekin. Tehtiin samaa väistötehtävää tunti, mutta se, miten hyvin sain Natan avuille, oli oikeasti aika hämmentävää. Ulkoavut menivät läpi, hevonen ei jännittynyt siirtymisissä kättä vasten, vähän aikaa mä sain taas fiilistellä siinä kuplassa, jossa asiat onnistuivat oikeasti. Perjantaina nimittäin ratatreeneissä ei onnistunut oikein mikään. En saanut Nataa ratsastettua kulmiin / taipumaan ja tahdin kanssa oli älyttömästi hakemista, vaikka keskiviikkona Maskun valkussa nimenomaan tahdista ja siihen vaikuttamisesta sain eri tavalla kiinni, jolloin saatiin hyviäkin pätkiä.

Maskun valkussa tosiaan tehtiin väistöjä kulmasta keskihalkaisijalle ja sen jälkeen voltti, jonka jälkeen jatkettiin keskihalkaisijaa loppuun. Tätä tehtiin ensin käynnissä ja sitten ravissa, mä tein lähinnä käynnissä, koska ravissa alettiin molemmat sähläämään turhaan. Oikeassa kierroksessa (=väistö tuli vasemmalta oikealle) onnistui paremmin, toiseen suuntaan Nata jännittyi enemmän kun mä jäin roikkumaan ohjiin.

Ravissa sain hyvin kiinni tahdista ja siihen, miten siihen kuuluisi vaikuttaa. Vähän ärsytti, kun seuraavalla ratsastuskerralla tästä hyvästä fiiliksestä ei ollut tietoakaan. Valmennuksessa sain Natan kuitenkin hyvin rennoksi ja pyöreäksi, kun se samalla liikkui hyvin omalla moottorilla eteen juoksematta mun alta pois. Pari tosi hyvää pätkää siis tuli, vaikka tietty hakemista on vielä paljon.

Laukka puolestaan oli aika jännittynyttä - joo, yleensä se onnistuu aina ravia paremmin, mutta tällä kertaa en olisi ollut niin varma. Loppuun pari ihan hyvääkin pätkää laukassa, mutta silti hevonen jäi turhan jännittyneeksi enkä mä saanut sitä ratsastettua niin hyvin, kuin olisin halunnut. Laukassa haettiin ulkoapuja läpi tekemällä pitkällä sivulla pieni, parinkymmenen sentin väistö uran sisäpuolelle, ja tämä onnistui ihan hyvin.

Loppuraveissakin piti vielä oikeasti ratsastaa, ja niissä sainkin Natasta irti varmaan koko valmennuksen parhaat pätkät, kun hevonen oikeasti liikkui tosi kivasti. Kaiken kaikkiaan siis olen tyytyväinen valkkuun ja ehdottomasti olen menossa uudestaankin.

~ Oona

LuSarin kisat 24.9

Mitäs tällä kertaa? Kaiken kaikkiaan hyvä rata, mutta ohjelma kannattaa ehkä ensi kerralla muistaa.

Ratetreenejä ei ennen kisoja tehty kertaakaan, tunnillakin ehdittiin uudella kotitallilla käymään vain kaksi kertaa ennen näitä kisoja. Nata hierottiin ja kinesioteipattiin keskiviikkona, loppuviikosta virtaa riitti hevosella älyttömästi ja ratsastajalla ei lainkaan, kisoihin lähteminen tuntui jo ajatuksen tasolla huonolta, unohdin letittää Lehmän edellisenä iltana ja aamulla oli katastrofi valmis. Silti kisoihin lähdettiin, ja onneksi lähdettiinkin.

Verkkailin rauhassa, vaikkei aikaa ihan ylenpalttisesti ollutkaan. Nata oli aika jännittynyt, muttei läheskään yhtä jännittynyt kuin esimerkiksi Luvialla, vaan ihan ratsastettavissa. Ison kentän päädyssä, jossa valmistautuva ratsukko odotteli vuoroaan, tein enää ravi-käynti-ravi-siirtymisiä. Laukassa oli liikaa virtaa verkkakentällä ja arvasin niin olevan radallakin, mutta hyvällä mielellä aitojen sisälle mentiin silti.

Omasta mielestä rata tuntui ihan hyvältä - joo unohdin sen pysähdyksen keskihalkaisijalta, mutta muuten olin tyytyväinen. Laukassa jouduin pitämään aika paljon, kun molemmat nostot olivat vähän turhan energisiä, mutta alun harjoitusravi tuntui hyvältä. Ensimmäinen keskihalkaisija oli kiemurainen ja vino, mutta muuten kaikki tuntui menevän, niin kuin treeneissäkin. Ei mitään uutta, niin kuin Anne totesikin.

Silti yllätyin, kun mun prosentit olivatkin sen 63,095%. Toinen tuomari oli antanut kolme seiskaa ja muuten kutosta ja 6,5, toisessa paperissa oli kaksi seiskaa, kutosia, 6,5 ja huonoin numero 5,5.Asento, istunta ja apujenkäyttö oli molemmissa papereissa 6,5, samoin oikeiden teiden seuraaminen, kun taas ratsastajan vaikutus hevoseen oli toisessa paperissa 6 ja toisessa 6,5. Olin siis prosentteihin tosi tyytyväinen ja papereissa on oikeastaan ne kommentit, mitä osattiin odottaakin - tasainen ja sujuva suoritus, muttta ajoittain hieman jännittynyt tuntumasta ja selästä ja vielä lisää rentoutta ja energiaa hevoseen. Toinen tuomari oli kirjoittanut vielä, että paljon hyvää.

Seuraavat kisasuunnitelmat onkin jo ensi viikonlopulle; tarkoitus olisi käydä Laviassa ratsastamassa luokat H:C ja pitkästä aikaa myös H:B. Vaikka tuntuu, että nyt kirjoittelen pelkästään kisoista, kyllä me ollaan muutakin touhuttu. Esimerkiksi tiistaina Annen tunti meni superhyvin, mutta enhän mä siitäkään ehtinyt / jaksanut kirjoittaa... Ensi viikolla olisi tarkoitus myös puomijumpata itsenäisesti alkuviikosta, koska ei sitäkään ole pariin viikkoon tullut harrastettua lainkaan. Tiivstettynä Natskulle kuuluu siis hyvää, mulle kuuluu hyvää ja ratsastukset ovat menneet vaihtelevasti a) hyvin tai b) liian energisesti.

~ Oona

Parin viikon ratsastelut

Eli miten on mennyt kisojen jälkeen?

Hyvin. Tai no, mut tietäen viikkokin itsenäisesti voi olla tosi hyvä tai tosi huono juttu. Pahimmillaan mä en olisi varmaan edes pärjännyt Natan kanssa viikkoa ja pitänyt joka toisen päivän vapaata, mutta nyt mä yritin edes ratsastaa. Kevyesti, hyvällä fiiliksellä, mutta tehden silti jotain järkevää. Ja täytyy sanoa, että parhaimmillaan Nata on ollut ihan älyttömän kiva ratsastaa, joten jotain ollaan pystytty tekemäänkin.

Parina päivänä en oikeastaan tehnyt mitään - kävin selässä vähän keventelemässä, laukkailemassa ja taisin tehdä pari siitymistä harjoitusravista käyntiin ja toisin päin ja siinä se. Eniten ollaan keskitytty siihen että Nata liikkuu rennosti eteenpäin, terveisin yhtenä päivänä ei oltu varsinaisesti kumpaakaan, kun tuijotettiin toisiamme yläkautta silmiin ja pyörittiin paikallamme varmaan yli puoli tuntia, ennen kuin alkoi tuntua, että oltiin menossa edes samaan suuntaan saati samaa vauhtia. 

Sen lisäksi ollaan pari kertaa tehty oikeasti jotain "järkevämpääkin" tehtävää, eli käytännössä siirtymisiä ja väistöjä. Siirtymiset vaan paranee koko ajan, väistöissä puolestaan on se ongelma, että alkuun en saa sisäpohjetta läpi yhtään, mutta muutaman toiston jälkeen mennääkin vaan suoraan sivulle eikä etuviistoon. Niinpä näitä ollaan treenattu jonkun verran, ja oikestaan aina mulla on loppuverkassa ollut alla tosi rento ja tyytyväisen oloinen hevonen.

Ollaanhan me kerran hypättykin - kaarevaa linjaa, jossa ei periaatteessa ollut mitään ihmeellistä. Yllättäen isoin ongelma oli se, että en antanut Natan laukata tarpeeksi, joten väliin tuli vuorotellen mitä ihmeellisimpiä askelmääriä, kun jäin pitämään liikaa ennen estettä. Loppuun tultiin vielä toista yksittäisenä, hakien samaa hyvää fiilistä, mikä mulla on parhaimmillaan estetunneilla ollut. Ja tietysti nämä reippaammasta laukasta otetut hypyt olivat paljon parempia, minkä ei varsinaisesti pitäisi edes yllättää ketään. Ihan jees fiilis, mutta ei nyt mikään paras mahdollinen jäi kuitenkin.

Tunnilla tiistaina keskityttiin siihen, miten mä siellä selässä killun - itsenäisesti kun mä olen keskittynyt siihen, miten Nata liikkuu. Hupsista. Kannattaisikohan sitä ihan alkaa kiinnittää huomiota omaan ratsastukseen, niin hevonen toimisi paremmin, vaikkei se varsinaisesti kovin huonosti ole toiminutkaan? Muuteltiin vähän säätöjä, lopputuloksena tyytyväisen oloinen hevonen, ja ratsastaja, joka pätkittäin pystyi istumaan harjoitusravissa. Nyt vaan lisää treeniä (ja ne kädet pysymään paikallaan), niin kyllä tää tästä vaan paranee.

Joo, älyttömän sekava postaus. Joo, mä yritän ihan todella saada kirjoitettua jossain vaiheessa myös niitä postauksia, joista ymmärsi, mistä yritän kirjoittaa. Joo, mulla ei yksinkertaisesti kulje enää ajatus enkä mä osaa muodostaa järkeviä lauseita. Ehkä mä vaan jätän tän tähän. :D 

~ Oona 

Edistystä on havaittavissa

Ratsastuskuulumisia ja -fiiliksiä reilulta kahdelta viikolta

Romeo

Hups, edellisestä postauksesta on taas vierähtänyt tovi.. Tässä tuleekin nyt sitten tämän hiljaisen ajan kuulumiset lyhyen postauksen muodossa, että päästään taas asioissa ajan tasalle. Kuluneen hiljaisuuden aikana olen ratsastanut muutamaan otteeseen niin tunneilla kuin melkein itsenäisesti. Nämä "melkein itsenäiset" ratsastelut olen tehnyt erään suokkitamma Annikin kanssa samalla kun Elli on liikuttanut heidän hevostaan. Kyseessä on tosiaan länkkäriheppa, joka ekalla kerralla sai kyllä omat taidot länkkärin puolella koville, koska en oikeasti muista paljoakaan tästä tyylistä. Tottakai ratsastuksen aikana näitä oleellisia asioita tuli palauteltua mieleen ja sain toki neuvojakin.

Viime sunnuntaina ratsastelin sitten tokaa kertaa Annikilla. Hevosen omistaja antoi mulle selkeät ohjeet, että mitä pitää tehdä ja tehtävän, jota voisi tehdä. Aloitettiin sillä, että opettelin ravaamaan. Siis kirjaimellisesti opettelin istumaan ja rentoutumaan. Länkkärissähän ravin täytyy olla hidasta, mutta hevosen täytyy silti käyttää takapäätään ja jalkojaan sen polkemiseen. Sanottaisko vaikka niin, että alku ei oikein sujunut. Musta on tullut tosi helposti jännittyvä ja jäykkä, mikä tietenkin paistoi selvästi hevosestakin. Kun taas itse osasin rentoutua, hevonenkin rentoutui. Ja ne hetket kun meni hyvin, olivat aivan ihania ja palkitsevia. Ravailun jälkeen siirryttiin suorittamaan sellaista neliötehtävää, jota en nyt tarkemmin selitä, mutta koska hevonen oli kuskia fiksumpi, ei sekään ensin ottanut onnistuakseen.

Kääntelytehtävää tehtiin hetki ja jossain kohdassa lopetinkin sen. Tämän jälkeen en muista miksi jouduin hevosta korjaamaan hieman enemmänkin, mutta yhtäkkiä Annikki alkoi peruuttaessaan kuuntelemaan ihan kunnolla. Se ei yrittänyt mitään omia metkujaan tai kävellyt apujen läpi, vaan oikeasti tutui hyvältä! Tämän wow- fiiliksen jälkeen mentiin vähän ympyrälle alkuperäisenä tarkoituksena laukkaaminen, mutta koska tilaa oli sen verran vähän, jäätiinkin hakemaan raviin rentoutta ja selkää ylös. Voi vitsin kun neiti alkoikin toimimaan ympyrällä hyvin! Mulla ei ole yhden ruunan lisäksi varmaan koskaan länkkäriratsun kanssa mennyt niin hyvin, kuin Annikin kanssa meni ympyrällä. Se oikeasti rentoutui (kuskikin oli rento), kuunteli ja kulki selälläänkin. 

Poitsu

Tällä ja seuraavan päivän ratsastustunnilla oli varmasti jokin maaginen yhteys, sillä meillä oli puomitunti, mulla Roomeo, ja koin lähes samallaisen wow- fiiliksen kuin edellisenä päivänä. Kyseessä oli mun toinen ratsastustunti tältä kaudelta (ensimmäisestä mainitsen ehkä muutamalla lauseella jossain lopussa päin), eikä mulla ollut oikeastaan mitään odotuksia, muutakuin ratsastaa hyvin. Roomeo oli ihan ok koko alkutunnin. Yritin itse olla rento myös kädestä, jolloin hevonen ei painautunut niiin paljoa kuolaimeen. Tehtiin pääty-ympyröitä puomeilla, ja pidettiin huolta etenemisestä ja taivutuksesta. Pyörittiin ympyröillä jonkin aikaa, niin laukassa kuin ravissakin.

Vikana tehtävänä tultiin yksitellen keskiympyrälle, jossa oli tottakai puomeja, ja sitä laukattiin ympäri kunnes Outi sanoisi, milloin ja mistä vaihdetaan suuntaa. Tehtävään lähdin sillä ajatuksella, että Roomeo liikkuisi kunnolla laukassa ja taipuisi. Mulla oli tunnin aikana hieman ongelmia saada hevonen taipumaan, mutta jossain välissä ennen kuin tultiin tähän tehtävään, tein jotain ihmeellistä pääty-ympyrällä ja Roomeo lähti kunnolla myötäämään. Tätä fiilistä yritin vähän lähteä hakemaan ja ihan hyvin se onnistuikin. Roomeo laukkasi hyvin ja hyvällä energialla, taipui ja vain kerran puomit eivät jääneet vatsan alle. Suunnan vaihtaminenkin onnistui ihan hyvin ja toiseen suuntaan päästiin myös menemään hyvässä temmossa. Onnistuneen tehtävän jälkeen piti pyöräyttää päädyssä muutamat raviympyrät. Ympyrällä yritin saada hevosen taipumaan kunnolla ja kyllähän se sitten taipuikin! Ai vitsit, miten kivalta Roomeo tuntui näillä ympyröillä! Välillä tuntui, kuinka hevosen olisi lähtenyt takapäälläänkin kunnolla polkemaan ravia. Sama fiilis jatkui vielä välikäynneissä ja loppuraveissa, missä Roomeo tuntui ihanan rennolta ja kevyeltä. On se vaan hieno poni ♥

Mites sitten se ensimmäinen ratsastustunti tällä kaudella meni? Suoraan sanottuna olisin voinut odottaa paluulippua takaisin alkeistunneille. Meillä oli ihan perus koulutunti, tosin opettajana oli sijainen, ja mulla oli ratsuna Patu. Tällä tunnilla kirjaimellisesti mikään ei mennyt hyvin. Fiiliskin tunnin jälkeen oli sen mukainen... Tästä tunnista piti tulla oma postauksensa, mutta sisältö oli sen sorttista, että ihan sellaista materiaalia en halua tänne julkaista. Ehkä jos sitten ens kerralla menis Patunkin kanssa vähän paremmin.

~ Amppa

Kisoissa Luvialla 4.9

Me käytiin kisoissa - kerrankin onnistumassa, vaikka alkuun ei siltä tuntunutkaan.

Sunnuntaina Luvialla oli tosiaan kisat, joihin olin ilmoittautunut luokkiin 60cm & Helppo C E.B. Special, ja vaikka maanantain mahalaskun jälkeen meinasin perua esteluokan, se vaan jotenkin jäi. Paniikki aamulla oli sitä luokkaa, että huippasi ja oksetti automatkalla ja tallissa, mutta siitä selvittiin ja hevosen selässä mä en enää ainakaan tiedostanut jännittäväni. Verkkailin lyhyesti, vähän laukkaa ja ravia ja pari hyppyä, joiden jälkeen olikin jo vuorossa meidän rata. Jännitin vähän (tai vähän enemmän) kentän pohjaa, koska se oli sateen takia suht vetelä, kun käveltiin rataa, mutta Nata ei liukastellut verkassakaan lainkaan, eikä verkkakenttä ollut yhtään sen parempi, joten ehkä se pahin kuumotus meni ohi, vaikka mitään supersankariratsastusta ei tehnyt mieli edes yrittää.

Rata meni hyvin, siististi ja tasaisesti melko hitaassa tempossa, mutta toisaalta en jäänyt kovin pahasti nyppimään ennen esteitä ja ainoa radan astetta mielenkiintoisempi tilanne tuli sarjalle, kun ekalle en päässyt hyppyyn mukaan, tokalle tuli kai aika iso hyppy ja multa lähti ohjat kädestä. Keräilin itseni ja tajusin, että aivan, kasikin piti hypätä, mutta siihen tuli itseasiassa ihan hyvä hyppy, vaikka tie ja asetus ennen estettä eivät varsinaisesti mitään priimaa olleetkaan.

Radan jälkeen vaihdettiin varusteet Natalle ja kävelytettiin äidin kanssa sitä vuorotellen ehkä tunnin verran ennen kuinn mä lähdin verkkaamaan uudestaan. Nata oli tosi jännittynyt ja kaikki siirtymiset tuli älyttömän jännittyneinä niin että parhaimmillaan tuijotettiin toisiamme yläkautta silmiin. Pätkittäin kaikki toimi tosi jees ja pätkittäin ei toiminut mikään, sama jatkui, kun pyörittiin kentän päässä valmistautumassa. Toisin sanoen mä olin melko varma, että olin mokannut jo verkassa meidän radan.

Alun keskihalkaisia tuntui huonolta. Sen jälkeinen ravi oli ihan jees, keskiravi ei lähtenyt samalla tavalla kuin treeneissä ja harjoitusraviin takaisin siirtymisessä jännityttiin turhan paljon. Elämä helpottui laukannostossa, laukka tuntui varsinkin ympyrällä tosi hyvältä. Raviin siirtyminen jännittyneesti, käyntiin siirtyminen jännittyneesti, käynti ei ollut lainkaan parasta mahdollista, pysähdys oli jännittynyt eikä mun muistaakseni edes tasan. Käynti ei parantunut pysähdyksen jälkeenkään, ravi oli kai ihan okei, laukka pyöri hyvin varsinkin ympyrällä. Lopun keskihalkaisija tuntui huonolta, käyntiin siirtymisen jälkeen kiemurreltiin ja mä olin aivan satavarma, että prosentit eivät ole yli kuuttakymmentä millään, koska verkassa vääntämisen jälkeen kiinnitin huomiota enemmän huonoihin kohtiin, kuin hyviin pätkiin.

Kun sain mun paperin, olin oikeasti aika hämmentynyt. Huonoin numero oli 5,5 juurikin lopun keskihalkaisijasta ja pysähdyksestä, mutta paras oli 8. Ehkä mä olisin jollain asteella jopa käsittänyt sen laukasta, koska ne tuntuivat rehellisesti sanottuna tosi hyviltä, mutta se oli harjoitusravista, joka meille on yleisesti ottaen vaikein asia kouluohjelmissa. Kaikista keskiympyröistä seiskat, myös siitä harjoitusravissa tehdystä. Loput numeroista olikin sitten 6 & 6.5, myös yleisvaikutelma, jossa ratsastajan vaikutus hevoseen oli 6, ratsastajan asento, istunta ja apujenkäytön moitteettomuus oli 6 ja oikeiden teiden seuraaminen 6,5. Kommenteissa luki vielä, että hevonen kaipaa ajoittain lisää rentoutta ja siirtymiset saisivat tulla paremmin selän läpi. Prosenteilla 64,048% sijoituttiin neljänsiksi ja saatiin punainen ruusuke - viimeistään siinä vaiheessa mä tajusin, että se meni oikeasti muuten aika hyvin. Se oli itseasiassa mun paras H:Cn rata. Jälkikäteen mulla on sellainen olo, että mä en olisi pystynyt parempaan, vaikkei siltä heti radan jälkeen tuntunutkaan.

~ Oona

Missä mennään?

Kesäjuttuja & kuulumisia

Kesä meni liian nopeasti, koulu alkoi liian nopeasti ja syksy tuli liian nopeasti. Omalla tavallaan kesä oli kiva, oli lämmin, hengailtiin kavereiden kanssa, uitiin, nautittiin ja reissattiin. Oli myös toki joitakin juttuja, mitkä olisi voinut vaan jäädä välistä. Kuitenkin pääasiassa oli kiva kesä ja lämmöllä muistellen eteenpäin.

Koulukin tosiaan tuli ja alkoi. Vika vuosi peruskoulussa tuottaa tietenkin heti jo omat paineensa, mutta niitä on kyllä tullut jo ihan muualtakin. Kaikenlaista stressattavaa löytyi jo heti ekojen viikkojen aikana, mikä tietenkin tekee varmasti koko loppuvuodesta raskaan. Ongelma kohtia ja sen sellaisia valituksia voisin luetella jo ihan kiitettävästi, mutta taidampa jättää sen kaiken yhteen lauseeseen: vikasta vuodesta tulee mulle tosi raskas.

Heppailun sarallakaan ei tällä hetkellä mene kovin hyvin. Tai no siis vakiotunnit tosiaan tottakai alkoivat viime viikolla (tälle tunnille en tietenkään muiden reissujen puolesta päässyt), joka on tietty tosi kiva juttu. Mulla ja Ellillä alkaa jo neljäs vuosi Cruisessa, mikä tuntuu oikeastaan aika hurjalta. Vastahan me aloitettiin! Meillä vaihtui myös tuntipäivä ja -ryhmä maanantaille, mikä sopii paremmin aikatauluihin. Ennen tuntien alkua käytiin myös kaksi viikkoa sitten irtotunnilla totuttelemassa taas ratsasteluun kuukauden tauon jälkeen. Tästä päivästä oli tarkoitus tulla mydaytä, tosin kuvaus jäikin vähän puolitiehen, eli tätä ei siis tule. Postausta en siitä erikseen kirjoita, mutta menin tosiaan Roomeolla ja tehtiin ihan peruskoulujuttuja. Meni ihan hyvin.

Tällä hetkellä mulla ei ole oikeastaan mitään liikutettavaa/ratsastettavaa hevosta. Sellaista ajattelin kyllä alkaa metsästämään, kun aikaa ja kulkuneuvokin nykyisin löytyy (kesällä ajoin mopokortin ja kotoa löytyy tällähetkellä skootteri helpottamassa elämää). Sopivaa kaveria ei ole ainakaan vielä tullut vastaan, mutta etsinnät jatkuu. Motivaatio aktiivisempaan heppailuun ja ratsasteluun on nimittäin erittäin suuri!

Melkein koko kesä on kyllä valehtelematta kulunut melkein täysin toisen harrastukseni parissa. Suunnistuksesta on riittänyt kisoja ja niitä kiertelemässähän se aika sitten kesällä meni. Vikat ja melkeimpä tärkeimmät kisat, kuten SM-kisat ovat jo ovella ja tästä sarjasta pitkän matkan kisat tuli tänään suoritettua kunnialla loppuun ja kahdenkymmenen joukkoon pääseminen oli hienoa. Kisat kuitenkin loppuvat kahden kuukauden sisällä, mikä on omalla tavallaan helpotus- jää aikaa muullekkin. Treenaaminen ei kuitenkaan pääty ja sitä tulen jatkamaan varmasti entistä kovemmin.

Yhteenvetona fiilikseni syksystä eivät siis ole mitkään ratkiriemukkaat, mutta kaippa se vielä joskus iloksikin muuttuu. Edessä häämöttääkin pian TET- jakso, lisää heppailua, pari treeni leiriä ja sen sellaista. Kisoihinkin tämän "ratsastusvuoden" aikana yritän päästä, mutta näistä tavoitteista ja muusta sen sellaisesta saattekin ihan omaa postausta, kunhan tämä tyyppi pääsee ensin aloittamaan vakiotuntinsa.

~ Amppa

Ratatreeniä ja muita juttuja

Eli mitä kuuluu?

Aika harvoin mä olen täällä puhunut siitä, missä kunnossa Nata on, mutta nyt on pakko todeta, että mä olen oikeasti aika ylpeä siitä, millaisessa kunnossa se nykyään on. Treenattu tosin ollaankin, ja kevyemmän pätkän jälkeen hyvässä kunnossa oleva Lehmä on ollut nyt varmaan parhaimmillaan, kun ollaan käyty läpi koulurataa ja hypätty lähinnä yksittäistä. Tai no kyllähän mä sieltä tipahdin maanantaina ensimmäistä kertaa, mutta sekin oli kiinni siitä, että mä en varsinaisesti edes yrittänyt ratsastaa mihinkään suuntaan, ja aita tuli vastaan.

Maanantaina tosiaan oli estetunti. Tehtävä oli yksi este keskellä kenttää, joka hypättiin suoraan ja jonka jälkeen jatkettiin suoraan ja tehtiin ympyrä siihen suuntaan, kumpi laukka oli. Ja kyllä, tämä oli mulle älyttömän vaikeaa, koska mä en yksinkertaisesti ymmärrä, miten mun pitäisi vaan tuntea, kumpi laukka on. Kun estettä hypättiin kentän portille päin, missä oli vähän isompi tila tehdä ympyrä, meni pari kertaa jopa ihan okei, ja poispäin portistakin hypätessä ensimmäinen kerta onnistui. Seuraavalla kerralla tuli vähän iso hyppy, johon en päässyt mukaan -> paketti levisi esteen jälkeen ja tyylikkään siksakkuvion jälkeen aita tuli vastaan, Nata kääntyi ja mä jatkoin suoraan. Teoriatunnin mä istuinkin pakastevihannespussi kainalossa, kun käsivarsi ei tuntunut varsinaisesti kovin toimivalta, mutta muutamalla mustelmalla selvisin loppujenlopuksi.

Tiistaina maanantain tippumisesta sisuuntuneena raahasin kentälle itse yhden esteen ja maapuomit askeleen päähän esteestä molemmin puolin. Hyppäsin sitä, hakien hyvää fiilistä ja itselle varmuutta tekemiseen. Jäin turhan paljon kiinni ohjaan aina ennen estettä, mutta kun hevonen lähtee kiihdyttämään, ei omat refleksit vaan ymmärrä, että kun ei itse säätäisi niin paljoa, selvittäisiin paljon paremmin.

Keskiviikkona mä olin isoskoulutuksessa ja Natalla oli vapaa, torstaina kävin kouluradan läpi yllättävän hyvällä menestyksellä. Siirtymisissä Nata jännittyy, kun mä jään vetämään, mutta ollaan me kuitenkin toukokuun lopusta parannettu sen verran, että uskoisin, että paremmin menee joka tapauksessa, kuin viimeksi. Perjantaina oli vielä viimeinen tsekkaustunti, että homma on hallinnassa. Koulurata meni ihan jees, mutta ei yhtä hyvin kuin torstaina, ja hyppyjä kuvaa parhaiten "ei mitään nähtävää", koska ne nyt menivätkin perushyvin, vaikken sitä olisikaan uskonut maanantain jälkeen.

Nyt siis vaan hyvillä mielin sunnutaina kisoihin, toivottavasti mä en oman jännityksen takia mokaa meidän ratoja. Toisaalta mä en ole vielä paniikissa, joten jos yhtä hyvällä fiiliksellä pääsee ratsastamaan sunnuntaina, mitä nyt on treeneissä ollut, saadaan todennäköisesti jopa aika kiva rata. Ja toisaalta jos jännitän itse taas ihan älyttömästi ja ajattelen liikaa, se rata on kaukana meidän omasta tasosta.

Nyt todennäköisesti maanantaina saadaan jotain tietoa, mikä tuolla nilkassa on, kun se magneettikuvataan. Tällä hetkellä on vaan yleisesti se fiilis, että on liian monta eri asiaa kesken ja tekemättä ja mistään ei tule mitään ja kaikki leviää, joten blogia ei ole tullut päiviteltyä juuri lainkaan. Eiköhän tää tästä seuraavan parin viikon aikana rauhoitu, ja vaikka ei, koitan saada ainakin jotain kuulumisentapaisia kirjoiteltua aina välillä. 

~ Oona

Hengissä

Niin no, viikon aikana mä olen ollut hevosen selässä kolme kertaa. Alkuviikko kuulostaa siltä, että pääsen ramppaamaan lisää lääkärissä, mahdollisesti saamassa jonkunlaisen selityksen, mikä tuota nilkkaa riivaa ja yritän epätoivoisesti olla viikonloppuun mennessä ihan täysin kunnossa.

Tiistaina mä menin Natalla kevyesti, puoli tuntia taidettiin olla kentällä. Nilkan takia menin ilman satulaa, vaikka tosiaan arvasinkin, että energiasta ei varmasti ole pulaa, sen verran vapaata Natalla oli ollut. Kuitenkin meni tosi hyvin, hevonen pysyi rentona ja pehmeänä, joten perusjuttujen läpikäymisen jälkeen oikeastaan lopeteltiinkin jo ratsastus, koska turha alkaa tappelemaan, jos tappelemattakin onnistuu.

Kuvat on tosiaan viikonlopulta :)

Keskiviikkona Nata rokotettiin, joten torstai ja perjantai menikin hepan lomaillessa. Torstaina mä olin myös mukana Niinisalossa kuvaamassa valkkua, ehkä mekin vielä Lehmän kanssa päästään sinne joskus pomppimaan... :D Seuraavan kerran tosiaan ratsastin Natan lauantaina, kun tuuli ihan järkyttävästi, mulla vähän kiristi korvien välistä ja hevosella riitti virtaa. Kuitenkin, siitä huolimatta, että kulmissa oli ihan varmasti isoja pahoja mörköjä ja laukassa kaikki vasta jännää olikin, meni kaiken kaikkiaan ihan hyvin. Harjoitusravin kanssa mä olen ihan totaalisen hukassa, mutta muutama parin askeleen siedettävä pätkäkin saatiin. Loppuravit Nata sitten liikkuikin tosi kivasti, kuten alla olevasta kuvasta näkee, vaikka mä könötinkin vähän miten sattuu.

Sunnuntaina menin kevyesti, varmaan reilun puoli tuntia ilman satulaa. Heppa oli rento ja kiva, ei nyt mikään superhypermahtavaparas, mutta ei lainkaan huono. Ravissa tuli hyviä ja huonoja pätkiä, mutta ne pari kertaa, kun sain sisäpohkeen oikeasti läpi ja Natan taipumaan ympyröillä, ravi ainakin tuntui tosi hyvältä. Laukoissa oli ehkä vähän liikaa energiaa, mutta ihan okei selvittiin niistäkin. Kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis, koska Nata oli tosi kiva siihen nähden, miten paljon sillä nyt on ollut vapaata.

Huomenna tosiaan käydään taas näyttämässä tuota mun nilkkaa lääkärille. Viime postauksen jälkeen sain vielä kolmannet lääkkeet ja toteamuksen "reuman tapainen tulehdus", ja koska vaikka tuo jalka ei varsinaisesti sattunut noiden lääkkeiden vaikuttaessa, ei se nyt edelleenkään kunnossa ole. Viikonloppuna olisi tarkoitus päästä kisoihin Luvialle ja siitä eteenpäin muutamanakin viikonloppuna olisi tarkotus kisailla, joten mä nyt toivon, että saan tuohon jalkaan sellaiset lääkkeet, että se paranisi mahdollisimman reippaasti.

~ Oona

Motivaatio 10, urheilukunto 0

Torstaista alkaen mun fiilis olisi ollut harvinaisen helppo tiivistää yhteen sanaan; perkele.

Natan kanssa kaikki meni alkuviikon tosi jees. Maanantaina menin itsenäisesti sileällä hakien vaan hyvää fiilistä, ja omasta aavistuksen heikosta urheilukunnosta (ei muuten mitään, mutta helpompi olisi ratsastaa, jos pää & niska yrittäisivät olla särkemättä eikä olisi sellainen olo, että tajukin saattaa lähteä) huolimatta meni ihan jees. Laukat oli varsinkin tosi hyviä, ja eniten koitettiinkin laukkailla ja tehdä siirtymisiä käynnistä laukkaan ja laukasta käyntiin, että sain Natan kunnolla hereille. Loppuravit oli myös tosi jees, eli ihan jees ratsastus kaiken kaikkiaan. 

Tiistain estetunnilla hevonen oli superkiva (varsinkin sen jälkeen, kun siirrettiin ohjat kuolainten isoimpiin renkaisiin) ja hengissä selvittiin vaihtelevalla tyylillä, mutta "enhän mä edes meinannut pudota" on kuitenkin jo saavutus sinänsä estetunnin jälkeen. Mä olin tyytyväinen varsinkin Nataan, mutta muutamalla kerralla saatiin jumppasarjalle niin onnistunut lähestyminen, että mä olen omaankin olemiseeni niillä kerroilla ihan tyytyväinen. Keskiviikkona käytiin tekemässä reilun puolen tunnin kävelylenkki metsässä. Odotin lauantain estekisoja ja sunnuntaina mun piti lähteä kuvaamaan Huittisiin, mutta eiköhän mun nilkka päättänyt pistää kapuloita rattaisiin.

Keskiviikkoiltana ja torstaiaamuna nilkka särki vähän, mutta sen kanssa pystyi elämään. Pieni kuhmu jalkapöydässä, mutta "kyllä mä pystyn ihan ratsastamaan", taisin vielä sanoa äidille aamulla. Jännästi se pieni kuhmu turposi lähemmäs kananmunan kokoiseksi ja aivan järkyttävän kipeäksi muutamassa tunnissa koulussa. Terveydenhoitajan mielestä siinä oli ampiaisenpisto, mutta allergialääkkeillä ja kortisonilla ei ollut mitään vaikutusta, iltapäivällä käveleminen oli jo enemmän hyppimistä yhdellä jalalla. Lääkärissä käytiin, "siellä on joku tulehdus". Kuulemma voisin pystyä ratsastamaan lauantaina. 

En muuten pystynyt. Antibiooteilla, kylmäämisellä, kylmäämättä jättämisellä, särkylääkkeillä tms. ei käytännössä ole mitään vaikutusta tuohon nilkkaan, joten torstai-illasta eteenpäin mä olen käytännössä maannut vaan sohvalla kotona. Lauantaina olin pari tuntia kisoja katsomassa, ja eiköhän tuo jalka ottanut siitäkin nokkiinsa. Noita kisoja olin luokkien takia odottanut sieltä kesäkuusta saakka, joten harmitti, kun ei sinne päästy osallistumaan.

Ja miksei musta ole mitään kuulunut ja Luvian postaus oli viikon myöhässä? Ei ole ollut kerrottavaa. Luvian postauksen kuvien ja videoiden katsominen ja selaaminenkin ärsyttää, joten Bloggeria ei ole tullut hetkeen avattua. Seuraavat kisat olisi näillä näkymin syyskuun alussa, ja mä todella toivon, että siihen mennessä nilkkakin alkaisi olemaan kunnossa. Ja ei kiitos enää yhtäkään peruuntunutta kuvausreissua, sillä enhän mä sinne Huittisiinkaan loppujen lopuksi päässyt lähtemään. Ehkä ensi postauksessa olisi jo vähän erilaisia kuulumisia, koska mua alkaa itseäkin vaan paikallaan oleminen kyllästyttää... :D

~ Oona