"Älä nyt ajattele sitä blogia"

Joo o. Mä olen oikeasti elänyt siinä uskossa, että kovin monet tutut eivät tänne ole löytäneet, mutta maanantaina sain huomata olevani väärässä. En mä vaan olisi uskonut, että Annekin lukee tätä blogia. Maanantain tunti menikin siihen, että kun en miettinyt, miksi mä olen ikinä aloittanut blogin kirjoittamisen, mietin, miten ihmeessä mä aloitan seuraavan postauksen.

Kuvat on otettu lauantaina

Tämän postauksen tarkoitus ei kuitenkaan ollut taivastella tätä järkytyksen aihetta, vaan kertoa tunnista. Ja siitä, miten tyylikkäästi Nata kuskasi mua pitkin kenttää. Ja nyt, kun yritän kirjoittaa, ei päässä liiku yhtään mitään. Oikeastaan koskaan ennen ongelma ei ole ollut siinä, että en vain saisi edes normaalia, yksinkertaista lausetta kirjoitettua, vaan siinä, etten tiedä, mistä kirjoittaisin. Nyt on aihe, maanantain tunti. Ja nyt en vain saa muodostettua siitä yhtäkään järkevää lausetta.

Ensimmäinen fiilis, joka tunnista jäi mieleen, oli se, että Nata oli alusta asti älyttömän rento. "Ollaanpas me tänään rentoja" Kuvaa meidän alkuverkkaa melko hyvin, hevonen ravasi pää alhaalla, kuitenkin ihan hyvää ravia. Oikeaan kierrokseen sisäkäsi nyt oli, kuten tavallista, jossain määrin halvaantuneen näköinen, mutta ehkä vähän parempi, kuin viime tunnilla. Ei se silti vieläkään ole lähelläkään hyvää.

Ja sitten, ihan vaan, koska mä olen sen kaksi kuukautta jo onnistunut lusmuilemaan äärimmäisen minimaalisella määrällä harjoitusravia, "istupa alas ja ratsasta". Helpommin sanottu kuin tehty, ja samaan sarjaan menee vielä kommentti "Älä nyt ajattele sitä blogia". Voi kuulostaa ohjeena yksinkertaiselta, mutta tämän noudattaminen oli älyttömän hankalaa... :D

Ai miten se harjoitusravi? Juu ei. Ei onnistu. Kun tarpeeksi kauan oli pyöritty sitä samaa ympyrää, sain ehkä pikkuhiljaa kiinni ideasta, miten oikeasti pitäisi istua, mutta eipä se senkään jälkeen hyvin mennyt, vähän paremmin vain. Nata lähti tosin kyllä rentoutumaan mun "hutjumisestani" huolimatta melko kivasti, ja tosi kivaa ravia esittelikin aina välillä. Istuminen siellä ei vaan ollut ihan niin kivaa, mutta ehkä mä vielä opin.

Ja ne laukat? No sitten pisteltiin menemään. Tuli vähän turhan reipasta laukkaa, laukanvaihtoja ja vaikka mitä muuta, kuin rauhallista laukkaa ja sen jälkeen rauhallista ravia. Ympyröillä laukka oli ihan hyvää ja siinä olisin ehkä saanutkin Natan raviin, mutta lävistäjällä... Edelleenkin helpommin sanottu, kuin tehty. Lävistäjillä esitettiin jos jonkinlaista kiemuraa ja kaarretta (minkäs sille voi, että ei osaa ratsastaa edelleenkään herkällä hevosella?), ja sen jälkeen saatettiin painaa menemään laukkaa vielä pari ylimääräistä ympyrää. Juu u, Mummolehmä elää ja innostuu. Tuli todistettua.

Loppuverkkoihin sain Natan loppujen lopuksi rauhoittumaan yllättävän hyvin, ja heppahan pisteli taas menemään tosi kivaa ravia. Nyt vaan paljon treeniä tuon harjoitusravin ja siirtymisten kanssa, niin eiköhän tää nyt tästä lähde sujumaan, toivottavasti ainakin. Nata kun menee yleensä ihan superkivasti, mutta ratsastaja sählää, säätää ja könöttää, jolloin se yleisvaikutelma ei olekaan ihan niin kiva. 

Sattuneesta syystä tämän postauksen kirjoittaminen takkuili todella paljon, yksikään virke ei kuulostanut omiin korviin järkevältä ja tuntui, että yrittäisin kirjoittaa tätä tyyliin espanjaksi. Kirjoitustyyli ei siis ole ehkä se kaikkein sujuvin tällä kertaa... :D

~ Omppu